Tavoitteitani

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin on panostettava. Haluan Turusta kaupungin jossa on hyvä asua. Siihen eivät riitä pelkät kaavoitusratkaisut, vaan palvelujen pitää toimia. Se tarkoittaa:

• toimivaa päivähoitoa
• vanhempien avustamista niin käytännössä kuin henkisesti esim. neuvoloiden ja kodinhoitajien avulla
• kaupungin omaa vuokra-asuntotarjontaa
• terveydenhoitajien ja koulukuraattoreiden palauttamista kouluihin – ainakin yksi joka kouluun
• erityislasten palveluiden järjestämistä, ja niin edelleen.

Nuorten kulttuuri sekä populaarikulttuuri yleensä on saatava tasa-arvoiseksi muun kulttuurisektorin kanssa. Turussa on (toistaiseksi) kaksi suurta ja perinteikästä festivaalia, Ruisrock ja DBTL, mutta miksi Koneisto ajettiin täältä pois? Nuorille pitää saada toimintaa, myös maksutonta, pelkät tyhjillään seisovat nuorisotilat eivät ketään kiinnosta. Nuorilla pitää olla harrastustiloja joissa toteuttaa itseään. Nuorisotalo Vimma on hyvä alku, mutta totuus on, että muutamankin euron pääsymaksut tai harrastemaksut voivat olla useimmille nuorille liikaa.

Turusta on hyvin vaikea löytää huokeita harjoitustiloja aloitteleville artisteille ja bändeille, niitä pitää saada lisää. Taiteilijoiden tiloista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä aina ns. “korkeampien” taiteiden edustajia. Harvemmin mielletään että myös populaari- ja rockmusiikin tekijät ovat taiteilijoita. Itse asiassa heidät unohdetaan järjestelmällisesti. Kaupungin pitää osallistua populaarikulttuurin tukemiseen näkyvämmin ja yhtä innokkaasti kuin ns. “korkeakulttuurin” tukemiseen.

Nuorten syrjäytyminen alkaa olla vaikea ongelma. Tuhannet nuoret “häviävät” näkymättömiin peruskoulusta päästyään. He eivät pyri jatkokoulutukseen, eivät pääse työelämään, eivätkä näy missään tilastoissa. Tarvitaan lisää ennaltaehkäisevää työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toimivat ja ilmaiset (tai ainakin hyvin edulliset) harrastustilat ja -toiminnat ovat merkittävä asia. Niistä saattaa löytyä jotain joka pitää nuoren kiinni yhteisössä, antaa kipinän ammatin hakemiseen, tai ainakin hyvän ja mielenkiintoisen harrastuksen siksi aikaa kunnes elämän suunta selkenee.

Kansalaisten suoraa vaikuttamista kotikunnan asioihin pitää helpottaa. On keksittävä keinoja, joilla saadaan kerättyä turkulaisten ehdotuksia ja aloitteita helposti ja suoraan päättäjille. Lisäksi on saatava päättäjät ymmärtämään, että ne pitää ottaa vakavasti. Palaute on myös tärkeää: jos mahdollista pitää päättäjien pystyä kertomaan aloitteen tekijälle onko se toteutuskelpoinen, ja jos ei ole niin miksi. Hyviä ja toteutuneita ehdotuksia tehneet turkulaiset on myös syytä palkita aktiivisuudestaan. Jonkinlaisia aloitekeräyksiä on jo toteutettu, mutta ainakin julkisuudessa ne ovat jo painuneet unholaan.

Kuntalalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi on ehdotettu mm. kaupunginosavaltuustoja. Ruotsissa on ilmeisesti jo toimivia ratkaisuja, ja jopa niin pitkälle vietyjä että kullakin kaupunginosavaltuustolla on oma budjetti joka käytetään oman kaupunginosan palvelujen järjestämiseen. Olen hyvin kiinnostunut tästä systeemistä, ja olisin innoissani jos sitä voitaisiin edes kokeilla vaikkapa Turussa – ehkä siitä saataisiin turkulaisille sopiva versio, joka lisäisi kuntalaisten päätäntävaltaa oman kaupungin asioihin.

Ympäristömme on yhteinen, ja kaupungin on omalta osaltaan sitouduttava päätöksissään valintoihin, jotka tukevat ympäristön suojelua. Kaupunki voi omissa toiminnoissaan olla esimerkkinä ekologisissa valinnoissa. Kaupunki voi myös päätöksillään helpottaa kaupunkilaisten mahdollisuuksia ekologisempaan elämään esimerkiksi tukemalla joukkoliikennettä ja lisäämällä kierrätyspisteitä asuinalueilla.

Äänestysaktiivisuuden lisääminen on koko valtakuntaa koskettava aihe. Perinteisesti ne joilla on asiat hyvin – ja jotka eivät muutosta kaipaa – on suurin äänestysinto. Surullisinta on, että vähiten äänestetään kuntavaaleissa, jotka kuitenkin Suomessa ovat lähidemokratian huipentuma. Missään muissa vaaleissa ei pääse äänestämään niin suoraan omaan elämään vaikuttavista asioista.