Kesä ja tunteet kuumina

Tuli äänestettyä ennakkoon, kun marketissa sattui äänestyspaikka kohdalle. Veikkaan että nämä kauppapaikkojen ennakkoäänestyspisteet ovat nostaneet äänestysprosenttia joka vaaleissa. Täytyy myöntää että itsellenikin se teki asian helpoksi.

Rehellisesti sanottuna poliittinen minäni on kärsinyt melkoisia kyynisyyden ja voimattomuuden puuskia. Tuntuu että ihan sama mihin suuntaan potkii, maailma on ja pysyy epäreiluna. Lamakin on vain tekosyy nitistää kaikki pienituloiset, perheelliset ja vanhukset porvarin nyrkin alle. Vihreät ovat avoimesti kaikkien peruspalvelujen romuttamisen kannalla oikeiston rinnalla.

Kaupungin johto törsää kaiken sen mitä duunarien työstä ja veronmaksajien palveluista säästetään. Miksi kannattaisi tapella?

Ehkä kuitenkin kannattaa, sillä kyse on meidän elämästämme, meidän kaupungistamme.

Tänään olisi ollut klo 17 mielenosoitus kaupungin palvelujen puolesta, ikävä kyllä en ehtinyt joukkoon mukaan. Jos haluat osallistua mielenilmauksiin kaupunkilaisten peruspalvelujen puolesta, lisää tilaisuuksia on tässä:

• maanantaina 8.6.2009 klo 15:30, lähtöpaikka Yliopistonkatu 27 (kaupunginhallituksen kokous)

• maanantaina 15.6.2009 klo 17:00, lähtö kauppatorilta, siitä edetään kaupungintalolle

Tiedän jo nyt etten pääse noista kumpaankaan, mutta olen hengessä mukana.

Tapelkaa! Meitä on enemmän kuin kaupungin sika(ri)portaan ihmisiä.

Sanat ja teot

Vaalit ovat jo ovella. En ole kauheasti tänne kirjoittanut, elämä on ollut aika kiireistä.

Satunnaisesti on tullut kysymyksiä siitä, mitä minä “lupaan” jos tulen valituksi. Vastaan yksiselitteisesti etten lupaa mitään. On äänestäjän kusetusta väittää että nämä ja nuo asiat tapahtuvat varmasti jos minut valitaan.

Ainoa minkä voin kertoa on mitä mieltä olen, ja että jos tulisin valituksi äänestäisin tärkeiksi kokemieni asioiden puolesta – ja toisaalta, huonoiksi kokemiani vastaan.

Vastustan toriparkkia. En näe mitään syytä ryhtyä arvaamattomaan ja kalliiseen hankkeeseen, jonka ympäristövaikutuksista ei tiedetä juuri mitään, kun kuitenkin Turun keskustassa on parkkihalleja puolityhjinä.

Kannatan lisärahoitusta kulttuurille, ja haluan nostaa ns. nuorisokulttuurin arvostusta. Turun kaupunki satsaa suurista kaupungeista vähiten kulttuuriin. Lisäksi kulttuuritoimen valtionosuudet ovat jo vuosia menneet jonnekin aivan muualle kuin alkuperäiseen kohteeseen. Turussa on myös yksi Euroopan arvostetuimmista rockfestivaaleista sekä Suomen vanhin kaupunkifestivaali, mutta kaupunki kohtelee nuorisomusiikkitapahtumia edelleen ala-arvoisesti. Populaarimusiikin harrastajilta ja ammattilaisilta puuttuvat kohtuuhintaiset harjoittelutilat.

Kannatan pieniä ryhmäkokoja päivähoidossa sekä kouluissa. Lapset ja nuoret ovat meidän perintömme maailmalle. Maksuton päivähoito on osa tulevaisuuden visiotani. Se ei olisi edes kallista – hintaa tulisi saman verran kuin nyt metsänomistajien verohelpotuksista jotka valtio myönsi ilman mitään kakistelua. Se että pääoman omistajille myönnetään ilman sen suurempia keskusteluja huomattavia veroetuja, mutta samansuuruisia kustannuksia vaativat terveys- ja sosiaalipuolen uudistukset jäävät hännille, kertovat karua kieltään siitä mitä yhteiskuntamme pitää tärkeänä.

Haluan että kaupunki näyttää esimerkkiä ympäristöasioissa. Kaupungin toiminnoissa ja käytännöissä pitää ympäristöasiat ottaa huomioon entistä enemmän. Esimerkiksi jätteenkuljetuksen kunnallinen kilpailuttaminen olisi pitänyt jo toteuttaa.

Vastustan peruspalvelujen kilpailuttamista. Sillä ei saavuteta säästöjä, mutta pystytään kyllä huonontamaan palveluja merkittävästi. En halua huutolaisyhteiskuntaa takaisin.

Unohdinko jonkin sinulle tärkeän asian? Kerro siitä minulle niin lisään vastauksen tähän.

Musiikkitalo ja vaalikone

Ystäväni ihmetteli vastaustani YLE:n vaalikoneessa. Olin kuulemma pistänyt keskustan palloiluhallin musiikki- ja kongressitalon edelle.

Koska YLE:n vaalikone sulkeutui jo syyskuussa, en päässyt katsomaan enkä muokkaamaan vastaustani, ja kaveri laittoi sen nähtäväksi sähköpostilla. Tosiaan, siitä saa sen käsityksen etten halua Turkuun musiikkitaloa. Näinhän ei asia ole.

Vaalikoneet ovat sitten hankalia. Niiden vastausvaihtoehdot ovat rajalliset, ja kommenttiosioita eivät useimmat konetta käyttävät edes lue. Minulle suurin hankaluus on taistelu omien idealististen toiveiden ja kyynisen realismin välillä. Vastatako niinkuin toivoisin tapahtuvan, vai niinkuin pelkään tai luulen oikeassa elämässä käyvän? Jos vastaan kuten toivoisin asioiden menevän, saatan vaikuttaa lapselliselta haaveilijalta. Jos taas vastaan kuten luulen tapahtuvan, olen kyyninen. Tietysti koneisiin pitäisi vastata vain oman ideologian mukaan, mutta toisinaan se on vaikeaa kun epäilys siitä mitä oikeasti tapahtuu tunkee päälle. En halua hämätä äänestäjää.

Totuushan on se että olisin innoissani jos Turkuun saataisiin musiikki- ja kongressitalo keskustaan. Palloiluhallihankkeesta en edes tiedä kovin paljon, en ole oikeastaan urheiluihminen. Käytännössä vain luulen että kun rahasta ja sen käytöstä tulee puhe, urheilu menee aina musiikin edelle. Näin Turussa.

Musiikkitalo tuskin tulee toteutumaan ainakaan yksistään kaupungin rahoilla. Toivon totisesti että yksityisiä sijoittajia löytyisi niin paljon, että hanke joskus toteutuisi. Turusta puuttuu juuri tällainen monikäyttöinen tila. Kaupalliseltakin kannalta se olisi erinomainen hanke.

Politiikassa ovat aina vastakkain idealismi ja realismi. Niin paljon olisi asioita joita haluaisin toteuttaa, mutta kylmä totuus on että rahaa ei aina riitä. Kun voisi edes vaikuttaa rahojen jakoon niin, että niistä saisi kaupungille parhaan hyödyn terveyden, kulttuurin ja harrastusten saralla.

Idealismista ei saa silti luopua. Sen ja kekseliäisyyden avulla voi päästä pitkälle.

Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu

Olen päättänyt sitoutua lasten ja nuorten valtuutetuksi. Suomen nuorisoyhteisö Allianssin sivuilla on asiasta lisää, ja alla on kyseinen huoneentaulu:

Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu

Julkistan tämän tässä, jotta jos satun pääsemään valtuustoon, voitte aika-ajoin muistuttaa minua sitoumuksestani.

Niin, ja tulostan tuon ja laitan sen ihan oikeasti toimiston seinälle.

Vasemmistoliiton kunnallisvaalimainokset pois Iltalehdestä

Eläköön Vasemmistoliitto!

Missä viipyvät muiden puolueiden reaktiot? Vai jäikö paheksunta vain kakanjauhannaksi?!?

Vasemmistoliiton tiedote

Julkaisuvapaa heti

Vasemmistoliiton kunnallisvaalimainokset pois Iltalehdestä

Vasemmistoliitto on vetänyt pois kaikki puolueen varaamat kunnallisvaalimainokset pois Iltalehdestä.

Alma Median hallituksen ja toimitusjohtajan toiminta Lapin Kansan uuden päätoimittajan erottamisessa ei ole ollut asiallista. Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan tässä tilanteessa puolue ei halua mainostaa Alma Median omistamassa Iltalehdessä.

Vasemmistoliitolla oli varattuna Iltalehteen kunnallisvaalimainoksia sekä printtiversioon että verkkolehteen.

Lisätietoja:
Puoluesihteeri Sirpa Puhakka
gsm. 045 7731 3000

Kaupunki raiteille

Ahkerasta yrittämisestä huolimatta en ole saanut täksi illaksi lapsenvahtia.

Tänään on nimittäin Panimoravintola Koulussa “Kaupunkin raiteille” tapahtuma. Siellä on mahdollisuus tavata Vasemmistoliiton ehdokkaita vapaasti, ilman mitään muodollisia kaavoja. Ilta alkaa jo klo 18 alakerrasta ja jatkuu klo 20 yläkerran Bellman-salissa.

Kaupunki raiteille -ohjelma

Yllä olevasta linkistä pääset lataamaan tilaisuuden ohjelman. Paikalla on muitakin esiintyjiä kuin ehdokkaat!

Toivottavasti ilta on onnistunut. Harmittaa vietävästi etten pääse paikalle!

Blogi Facebookiin ja vaaliasiaa

Sain viimein aikaiseksi pistää tämän blogin syötteen Facebookiin, joten nämä kirjoitukset näkyvät nyt myös Facebook-sivuillani (muistiinpanot-välilehdessä). Jostain kumman syystä “ääkköset” eivät näy oikein otsikoissa, tekstissä kylläkin. Se nyt vain on pieni kauneusvrihe mutta ärsyttävä sellainen.

Mediassa on ollut lisätietoja ahdistuneesta syyttäjästä. Mitä pidemmälle farssi etenee, sitä vakuuttunemmaksi alan tulla siitä että pian voidaan ottaa käyttöön uusi termi “Semi-totuus”. Tiedättehän, semi-etuliite on sama kuin “puoli”.

<><><><><>

Viime aikoina on paljon puhuttu mitä palveluja kaupungin kannattaa tuottaa itse, ja mitä voisi tilata ulkopuolisilta. Valtakunnallisestikin on kohistu “hotellisairaaloista” joissa vain hoitohenkilökunta on kaupungin palkkalistoilla.

Minun kantani tähän alihankintabuumiin on selkeä EI. Yksinkertainen esimerkki: yksi vuorokausi vanhuksen hoitoa maksaa itse tuotettuna n. 120 €, yksityiseltä tilattuna 180 €. Porvarit toitottavat yksityistämistä kuin taikakaluna jolla kaupunki muka säästää kauheasti rahaa, mutta unohtaa mainita että palvelu on joka tapauksessa ostettava ja maksettava kaupungin varoista. Mitä säästöä se semmoinen on?

Yksityinen palvelun tuottaja ei ole hyväntekijä, vaan yritys joka tahkoaa liikevoittoa sieltä mistä sitä saa. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta miksi veronmaksajien pitäisi maksaa lisää vaikka kaupunki voisi tuottaa palvelun itse halvemmalla?

Toinen mutka matkassa on se, ettei yksityisten laitosten toimintaa pystytä juuri valvomaan. Otsikoissa on tänäkin vuonna ollut monta surullista esimerkkiä siitä mitä laitosten sisällä voi tapahtua. Dramaattisia asioita ja hengen menetyksiä tapahtuu onneksi harvon, mutta pienempiä lipsumisia ja väärinkäytöksiä sitäkin useammin.

En näe mitään syytä miksi etenkin terveydenhoidon palvelut pitäisi ostaa kalliimmalla yksityiseltä sektorilta, ja vielä kaupan päälle luovuttaa mahdollisuus valvoa työn laatua sekä toimintaa muutenkin.

Nyt se alkaa!

Tänään olivat sitten viralliset avajaiset kauppatorilla.

Hivenen kyllä jännitti etukäteen, ja aluksi tunsin itseni melko jäykäksi ja eksyneeksi. Pikkuhiljaa aurinko alkoi lämmittää ja mieli notkistui hiukan. Lopulta tunsin oloni lähes kotoisaksi vaalimainoksia jaellessa. Oli mukava tavata puoluetovereita ja muita ehdokkaita, jutella niitä näitä, jaella ilmapalloja ja nauttia kipollinen kuumaa hernekeittoa ulkoilmassa.

Aamulla sählätessäni itseäni liikkeelle kauhealla tohinalla tulin miettineeksi, miltä tuntuisi jättää politiikka kokonaan. Ajattelin tietysti Nanaa.

Tajusin äkkiä, että aivan huomaamatta, vuosien varrella, politiikka on kasvanut osaksi minua ja tapaani elää. Jos joutuisin äkkiseltään jättäytymään kokonaan pois, tuntisin itseni todella vajaaksi. Ihan kuin jotain amputoitaisiin pois, tai joutuisin kieltämään oleellisen osan itseäni.

Olen pikkuhiljaa tottunut siihen että olen mukana oman kaupunkini asioissa muutenkin kuin äänestäjänä. En tiedä missä vaiheessa orastavasta kiinnostuksesta tuli elämäntapa.

Tiedän vain että nyt se on erottamaton osa minua.

Facebook

Jos teistä joku liikkuu sattumoisin Facebookissa, etsikää minut sieltä, jos tuntuu että sitä kautta on mutkattomampi kommunikoida. Olen siellä ihan omalla nimelläni.

“Naamakirjasta” löytyy myös sovellus nimeltä sosiaalinen vaalikone, johon olen käynyt vastaamassa. Sinne saa kuka tahansa facebookin käyttäjä lisätä omia kysymyksiään.

Ehdokkuus on nyt vahvistettu

Nyt sitä mennään eikä meinata. Ehdokkuuteni on vahvistettu, ja tänään olen käynyt otattamassa vaalikuvatkin itsestäni. Luultavasti saan kuvat vasta juhannuksen jälkeen itselleni, joten hetki menee vielä ennen kuin niitä näkyy täällä.

En ole ihan ensimmäistä kertaa vaaleissa mukana, mutta tässä on aina oma jännityksensä. Viimeistään kuvan ottamisen jälkeen on hivenen juhlallinen olo: minä olen nyt ehdokkaana. Tunne on jotain odottavan jännityksen ja kunnioituksen sekaista. Ehdokkuus ei ole vain tapa vaikuttaa, se tuo myös vastuun tullessaan, vaikkei vaaleissa läpi pääsisikään.

Ehdokasnumerosta ei ole vielä mitään tietoa, mutta eiköhän tuo kesän kuluessa selvinne.