Päivän Turun Sanomissa oli Turkka Hautalan oivallinen kolumni. Siinä suomitaan melko suoraan vasemmiston tapaa sortua totuusrelativismiin (ks. “Relativismi” Wikipediassa) ja unohtaa aiemmat ihanteensa oikeuden puolustamisesta.
Totuusrelativismi mahdollistaa mm. sellaiset älylliset epärehellisyydet kuin “älykkään suunnittelijan” ymppääminen evoluutioon, tai puoskaroinnin (esim. homeopatia) ottamisen tutkitun lääketieteellisen hoidon rinnalle (tai jopa tilalle).
Sama logiikka – tai pikemminkin sen puute – pistää ihmiset jonkin sairaalloisen “poliittisen korrektiuden” nimissä ymmärtämään ja suvaitsemaan ääri-islamilaisuutta niin pitkälle, että ollaan valmiita luopumaan sananvapaudesta. Tosiasiassa kai on kuitenkin kyse ihan rehellisesti pelosta, sillä halutaan olla hissuksiin ettei vain kukaan suuttuisi. Suomessakin on koulujen aamunavauksista poistettu kaikki uskonnolliset viittaukset vähemmistöjen pelossa.
Olen vannoutunut ateisti, mutta minua ärsyttää se että suomalaisissa kouluissa aamuhartaudesta tehtiin aamunavaus ja kaikki (tapa)uskonnolliset – nimenomaan valtaväestön uskonnon mukaiset – merkit poistettiin, koska pelättiin vähemmistöjen reaktioita. Suvivirsi on traditio myös uskonnottomille, jos siitä pitää luopua “poliittisen korrektiuden” vuoksi, ollaan hakoteillä. Silloin luovutaan valtaväestön oikeudesta harjoittaa omaa perinnettään ja kulttuuriaan – kenen hyväksi?
Hautalan kolumni käsittelee periaatteessa tätä samaa asiaa. Jyllands Postenin pilakuvien piirtäjää arvosteltiin ympäri länsimaita – ja hyvin usein arvostelijoina olivat vasemmiston edustajat. Ikäänkuin terrori oikeuttaisi tietyn ihmisryhmän olemaan täysin kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolella.
Länsimaissa ollaan totuttu aika rajuunkin keskusteluun, ja hyvin usein ryöpytyksen kohteena on nimenomaan uskonto. Pilakuvissa ei ole Jeesusta säästelty, muista Raamatun hahmoista puhumattakaan. Pitääkö meidän nyt luopua tästä sananvapaudesta vain koska ääri-islamilaiset syytävät kirouksia ja tappouhkauksia päällemme?
Minä en ainakaan halua luopua.
Rehellisyydestä puheen ollen, lehtitietojen mukaan Lex Nokian käsittelyssä Vihreiden oma vara-Niinistö pullautti suustaan ajatuksen joka ansaitsee lähemmän tarkastelun. Minun puolestani koko laki pitäisi hylätä, niin hutiloiden se on tehty, mutta Ville Niinistön esitys siitä että se rajattaisiin koskemaan vain suuryrityksiä oli varsinainen aivopieru, tai sitten vain hyvin paljastava “freudilainen” lipsahdus.
Ajatelkaas nyt. Vain suuryrityksillä olisi poliisinkaltaiset valtuudet valvoa työntekijöitään. Vain suuryrityksillä olisi valtuudet yrittää estää yrityssalaisuuksien vuotaminen. Kenen pussiin Ville pelaa? Sikäli kun jonkinlaiset valtuudet yrityksille annettaisiin, ne siis annettaisiin vain niille suurimmille ja rahakkaimmille, jotka muutenkin pyörittävät valtion politiikkaa miten lystäävät. Toiseksi, annettaisiin ymmärtää että pienyritysten henkisen pääoman suojelu ei olekaan yhtä arvokasta.
Eiköhän tuo kiteytä Vihreiden politiikan ytimen aika tehokkaasti. Tai, kuten minulla on tapana sanoa, politiikan puutteen.
Loppuun vähän hyviä uutisia. Suomeen ollaan vihdoin saamassa populaarimusiikin museo. Mutta miksi ihmeessä näin merkittävä asia ansaitsee vain parin rivin pikku-uutisen? Sarkastisesti: Ei kai se vain kerro jotain kulttuuripiirien asenteesta??!
