Onko “luomua” olemassakaan?

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Vuodenvaihteen kunniaksi ajattelin kirjoittaa aiheesta joka on askarruttanut minua jonkin aikaa, nimittäin käsitteestä “luomu”.

Mitä se on? Mitään täsmällistä selitystä ei luomulle ole. Käsitteenä se on vähintäänkin avuton ja epämääräinen, ellei jopa harhaanjohtava. “Luonnonmukainen” ei tarkenna sanan merkitystä ollenkaan.

Mitä on “luonnonmukainen”? Ajatelkaa sitä aluksi näin: ihminen on luonnon luoma, eikö siis kaikki ihmisen luoma ole “luomua”. Kun puhutaan luomuelämästä – ei vain tuotannosta – niputetaan sanan luomu alle kaikki mitä pidetään mukamas parempana kuin kaikki muu.

Otetaan esimerkiksi viime vuosien muotikäsite “luomusynnytys”. Hah. Luomutavalla kolmasosa tai jopa 40 % äideistä ja lapsista kuolee synnytykseen tai sen aiheuttamiin komplikaatioihin. Sekö on parempaa kuin synnyttäminen sairaalassa? Tämä pulpahti mieleeni kun taas yksi äiti (parikymppinen ja ilmeisen sinisilmäinen) synnytti kuolleen lapsen kotonaan. Mitä on tämä “luomu” jota synnyttäjät muka hakevat vaarantamalla sekä oman että lapsensa hengen? Miksei apu kelpaa? Luomusynnytys onnistuu yhtä hyvin sairaalassa, olettaen että nämä tyypit haluavat kaihtaa kemikaaleja kivun lievityksessä. Jos taas kyse on jostain ideologiasta jonka mukaan periaatteen vuoksi pitää synnyttää kotona, en pysty käsittämään mikä siitä muka tekee “luomua”. Ei se ole luomua, se on typeryyttä, narsistista itsekkyyttä ja uskonnollista höperyyttä. Monessa tapauksessa se on lapsenmurha.

Vielä typerämpää on mielestäni rokotteista kieltäytyminen. OK, ruvetaan “luomuksi”, ja tapetaan 33 % jälkikasvusta tuhkarokkoon, tubiin, polioon ja muihin tauteihin jotka ahkeralla hoivalla ja rokoteohjelmalla on jo lähes hävitetty. Ne muutamat taulapäät jotka kieltävät rokotteet lapsiltaan ovat vapaamatkustajia, jotka ratsastavat vuosikymmeniä kestäneen rokoteohjelman saavutuksilla. Ei, ette te tietenkään tarvitse rokotteita, koska teitä edeltäneet sukupolvet ovat rokottamalla saaneet estettyä taudin leviämisen. Jostain kumman syystä vain nykyään on esim. tuhkarokko taas nostamassa päätään, koska niin moni vaahtokarkkiaivo on keksinyt kieltää lapsiltaan rokotteet “luomun” nimissä. Ei se haittaisi jos kyse olisi vain näiden ajattelun kuninkaiden omasta hengestä, mutta ei, leikitään omien lasten hengellä, ja sen päälle vielä muidenkin lasten.

Mikä hätänä, ovatko asiat liian hyvin, lapset liian terveitä, vastasyntyneiden kuolleisuus liian alhainen?

Filosofiselta kannalta ajateltuna siis luomua ei ole, koska kaikki teknologia on ihmisen kehittämää ja niin muodoin “luomua”, luonnonmukaisesti keksittyä. Koko sana “luomu” pitäisi kuopata, tai ainakaan sitä ei saisi käyttää muuten kuin ruoan tuotannon yhteydessä. Tosin siinäkin käsite on edelleen kyseenalainen: onko pellon kastelu luomua? Ei mielestäni. Eikä kaskeaminen, tai hyönteisten käyttäminen tuotantokasvien tuholaisten torjunnassa. Ei se ole luomua että ihminen tuo paikalle eliöitä jotka tuhoavat tuholaisia.

Lannoittaminen missään muodossa ei ole luomua, ei vaikka käyttäisi lantaa. Lanta ei kulje itsekseen pelloille, ihmisen pitää se kuljettaa. Mitä syvemmälle analysoin tätä käsitettä, sen vakuuttunemmaksi tulen siitä että se on täysi susi.

Jos hyväksytään osa ihmisen tekemästä avusta tuotantoon tai kanssaihmisten hoitoon, on hyväksyttävä kaikki mitä ihminen on keksinyt. Ei ole olemassa mitään järjellistä syytä valikoida ihmisen keksinnöistä se mikä on muka “luomua” ja hyväksyttävää ja mikä ei. Muuten mennään samaan ansaan kuin eräät uskovaiset: vain meidän tulkintamme on oikea.

Mitä “luomu” siis on, tai onko sitä olemassakaan? Minusta on vääristelyä yhdistää käsite “luomu” täysin kritiikittömästi ekologisuuteen. Mitään suoraa yhteyttä ei todellakaan ole. Monet vanhatkin (eli luomuksi tulkittavat) tuotantotavat kuluttavat luontoa raskaasti. Yhtä väärin on väittää “luomua” eettisesti paremmaksi tai turvallisemmaksi – oli sitten kyse synnytyksistä tai lääkityksestä. Kärpässieni pientareelta poimittuna ei ole parempaa syötävää kuin tehtaan makaronilaatikko, vaikka onkin luomua.

Mitä yritän tällä sanoa? Toivon parempia käsitteitä, täsmällisiä määrittelyjä. Luopukaa “luomusta” ja sanokaa mitä oikeasti haluatte.

Blogi Facebookiin ja vaaliasiaa

Sain viimein aikaiseksi pistää tämän blogin syötteen Facebookiin, joten nämä kirjoitukset näkyvät nyt myös Facebook-sivuillani (muistiinpanot-välilehdessä). Jostain kumman syystä “ääkköset” eivät näy oikein otsikoissa, tekstissä kylläkin. Se nyt vain on pieni kauneusvrihe mutta ärsyttävä sellainen.

Mediassa on ollut lisätietoja ahdistuneesta syyttäjästä. Mitä pidemmälle farssi etenee, sitä vakuuttunemmaksi alan tulla siitä että pian voidaan ottaa käyttöön uusi termi “Semi-totuus”. Tiedättehän, semi-etuliite on sama kuin “puoli”.

<><><><><>

Viime aikoina on paljon puhuttu mitä palveluja kaupungin kannattaa tuottaa itse, ja mitä voisi tilata ulkopuolisilta. Valtakunnallisestikin on kohistu “hotellisairaaloista” joissa vain hoitohenkilökunta on kaupungin palkkalistoilla.

Minun kantani tähän alihankintabuumiin on selkeä EI. Yksinkertainen esimerkki: yksi vuorokausi vanhuksen hoitoa maksaa itse tuotettuna n. 120 €, yksityiseltä tilattuna 180 €. Porvarit toitottavat yksityistämistä kuin taikakaluna jolla kaupunki muka säästää kauheasti rahaa, mutta unohtaa mainita että palvelu on joka tapauksessa ostettava ja maksettava kaupungin varoista. Mitä säästöä se semmoinen on?

Yksityinen palvelun tuottaja ei ole hyväntekijä, vaan yritys joka tahkoaa liikevoittoa sieltä mistä sitä saa. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta miksi veronmaksajien pitäisi maksaa lisää vaikka kaupunki voisi tuottaa palvelun itse halvemmalla?

Toinen mutka matkassa on se, ettei yksityisten laitosten toimintaa pystytä juuri valvomaan. Otsikoissa on tänäkin vuonna ollut monta surullista esimerkkiä siitä mitä laitosten sisällä voi tapahtua. Dramaattisia asioita ja hengen menetyksiä tapahtuu onneksi harvon, mutta pienempiä lipsumisia ja väärinkäytöksiä sitäkin useammin.

En näe mitään syytä miksi etenkin terveydenhoidon palvelut pitäisi ostaa kalliimmalla yksityiseltä sektorilta, ja vielä kaupan päälle luovuttaa mahdollisuus valvoa työn laatua sekä toimintaa muutenkin.

Arjen ratkaisuja

Oletteko koskaan miettineet miksi jotkut – minä mukaanlukien – laitattavat hiuksensa rastoille?

Jo pari vuotta sitten annoin tutun kampaajan kieputtaa hiukseni muovikuitujatkojen kera rastoiksi. Muovia tarvittiin koska omista hiuksista olisi tullut hyvin lyhyet rastat, enkä halunnut luopua pituudesta. Ajan myötä sain sitten kuidut katkottua pois kun omat hiukset kasvoivat.

Syy oli hyvin käytännöllinen: jouduin olemaan pienten lasten kanssa kuukauden verran yksin, joten halusin hiukset joita ei tarvitse laittaa, kammata eikä suihkutella kemikaaleilla. Sängystä ylös ja valmis kaupungille! Ihastuin rastoihin oitis, ja vaikka hiukseni ovatkin niin hennot että niistä tulee melko ohuet rastat, pidän niitä mieluummin kuin leikin kamman ja kemikaalien kera.

Sain hetken päähänpiston repiä etuosasta muutaman rastan auki jotta saisin otsahiukset (ks. vaalikuva), mutta ei kestänyt kauaa kun tuskastuin niiden jatkuvaan vääntämiseen. Ei kun niputtamaan hiuksia uudelleen! Nyt näytän lähinnä töyhtöhyypältä (ainakin erään työkaverin mukaan), kun otsa ja päälaki ovat täynnä pikkuisia rastantynkiä.

Elämä “hippinä” on oikein mukavaa. En tarvitse hiuslakkaa, muotovaahtoa, hoitoaineita, pinnejä tai mitään puolen tunnin aamurituaaleja. Ainoa kemikaali jota hiuksiini laitan on aivan tavallinen shampoo, jota laimennan vedellä reilusti jotta saan pesuliuosta imeytymään hiuksiin. Shampoon on oltava todella peruskamaa: ei mitään hoitavia aineita tai silikonia jotta hiukset jatkossakin takkuuntuvat rastoille.

Veikkaanpa että ekologinen jalanjälkeni on hiustyylin ansiosta pienentynyt roimasti verrattuna entiseen. Puhumattakaan siitä miten helppoa tämän kanssa on elää!

Toinen arkiratkaisu oli kuukupin hankinta. Ne naiset (se on siis “naisten väline”), jotka eivät kuukupista tiedä vielä mitään, käykää katsomassa tämä sivusto. Kuukuppi on elämäni parhaita hankintoja. Se on terveellinen, turvallinen, helppo puhdistaa,  kestää käyttöä vuosikausia ja säästää uskomattoman summan rahaa.

Nämä olivat hyvin yksinkertaisia esimerkkejä siitä, miten suhteellisen pienillä valinnoilla voi vaikuttaa omaan kuluttamiseensa, ympäristöön sekä vieläpä talouteensa ja omaan mukavuuteensa. En tarkoita että nämä ratkaisut sopisivat kaikille, mutta ne ovat eräs vaihtoehto monien joukossa. Minulle ne tulivat sattumalta ja oman mukavuuden vuoksi, ympäristönäkökohdat tulivat hyvänä sivutuotteena mukana.

Eivät ne toki minusta mitään superekologista kuluttajaa vielä tee, mutta onpahan jotain josta saa hyvän omatunnon.

Terveellisempää ruokaa

Helsingin Sanomissa oli yleisönosastokirjoitus, jossa moitittiin sitä ettei kaupoista saa ruokaa jota ei olisi tungettu täyteen lisäaineita. Ymmärsin että kirjoittaja olisi allerginen joillekin lisäaineille.

Törmään samaan ongelmaan kaupoissa joka kerta. En ole allerginen, mutta haluan ostaa lapsilleni ruokaa jossa olisi mahdollisimman vähän E-koodeja. En usko että kaikenlaisten synteettisten kemikaalien syöminen päivittäin on hyväksi ihmisille.

Ainahan voi tehdä kaiken alusta asti itse, jolloin lisäaineita ei varmasti ole ruuassa, mutta vaikkapa jogurttien, juustojen ja viilien tekeminen on hivenen hankalaa. Kerrostaloasunnossa ei yksinkertaisesti ole tiloja.

Kierrän kaikki kevyttuotteet yleensä kaukaa, sillä niissä käytetään aspartaamia, asesulfaamia ynnä muita keinotekoisia makeutusaineita. Elintarviketekniikan insinöörinä olen jonkin verran perehtynyt näiden aineiden sivuvaikutuksiin, tosin tulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta pelaan varman päälle. Samaten karsastan natriumglutamaatin makua – ei siis lihaliemikuutioita jokapäiväiseen ruuanlaittoon! Toki niitä joskus on lähes pakko käyttää, mutta todella harvoin. Olen joskus jopa tehnyt lihalientä itsekin. Hyvin työlästä se on, mutta maku on ihana.

Astmaatikolle lisäaineet ja mausteet ovat aina riski, joten niitä olisi osattava varoa. Joillekin ne aiheuttavat myös migreenioireita. Ongelma on että jollei osaa kaikkia E-koodeja ulkoa tai muista kantaa koodiavainta mukanaan, on aika vaikea päätellä mitä lisäaineita tuotteessa on oikeasti käytetty. Teollisuus junttasi E-koodit aikanaan läpi vähentääkseen pakkaustekstien määrää ja osittain varmasti myös sen vuoksi ettei pitkä litania kemikaalien nimiä pelottaisi asiakkaita. Minusta nuo koodilitaniat ovat kuitenkin vielä pelottavampia, koska en ikinä muista kantaa koodiavainta mukanani tarkistaakseni mitä ne tarkoittavat.

Lisäaineiden vähentäminen olisi melko helppoa. Se vaatisi tietysti teollisuudelta ja kaupalta lisää työtä, koska säilyvyysaikojen lyheneminen pakottaa seuraamaan tuotteiden kiertoa vielä tarkemmin. Kuluttajien pitäisi myös lakata ostamasta “liian valmiita” tuotteita, eli tehdä vähän edes itse. Joissain tuoteryhmissä pakastetuissa versioissa on vähemmän lisäaineita kuin eineksissä, joten valinnoilla voi vaikuttaa.

Viime kädessä valintaja on kuluttajan. Mitä me suostumme syömään?

Metsään, mutta tunteella

Turun Sanomien mielipidesivuilla viime viikkoina käyty keskustelu rokotteista ja niiden tarpeellisuudesta lienee parhain osoitus siitä, miten metsään mennään kun lähdetään fanaattisesti ja tunteella kritisoimaan asioita joita ei oikeastaan ymmärretä.

Itseään tutkijaksi ja kirjailijaksi tituleeraava Yves Delatte on käynyt yhden miehen sotaa tiedettä ja rokotuksia vastaan. Ongelma on, ettei hän näytä kirjoituksiensa perusteella tietävän kummastakaan paljoakaan, tai ainakaan hän ei osaa esittää tukevia perusteita kannalleen. Pistää oikein miettimään onko kyseessä keksitty henkilö ja ovela provokaatio.

Tutkijalla pitäisi olla hallussaan loogisen päättelyn taito, sekä ymmärrys siitä, että päätelmien pitää perustua faktoihin eikä tunteisiin. Yhdisteltävien faktojen pitäisi myös liittyä toisiinsa jollain tavoin. Jos kirjoittaja väittää mm. että suurin piirtein kaikki nykyään diagnosoitavat taudit johtuvat rokotuksista, että isorokko on muuttunut aids-epidemiaksi, että tuberkuloosi muuttuu resistentiksi rokotuksien vuoksi, tai että sairaus muuttuu vaaralliseksi jos sitä hoidetaan lääkkeillä, ei voi kuin ihmetellä millä lihaksilla tämä henkilö kutsuu itseään “tutkijaksi”. Hän yhdistelee asioita mielivaltaisesti, ja esittää johtopäätöksensä “syvällä rintaäänellä” suurena totuutena, josta on tietoa “jossain”.

Vanha vitsi sanoo että jäätelön syöminen on hukkumisriski, koska kesällä syödään paljon jäätelöä ja samaan aikaan hukkumiskuolemat lisääntyvät. Delatten päättelyissä on pitkälti samaa tilastojen väärintulkinnan logiikkaa.

Kirjoittajalla eivät näytä olevan edes perustiedot hallussa. Hän väittää mm. että rokotuksia pitää tehostaa 2 – 5 vuoden välein (mitä rokotuksia?) ja että rokotteella ei saa elinikäistä immuniteettia. Perään hän heittää että lääkeaineet ovat myrkyllisiä.

En muista tarvinneeni sitten lapsuuden mitään tehosterokotuksia (jäykkäkouristusrokotettakaan ei tarvitse ellei työ tai matkustus sitä vaadi). Ja toki lääkeaineet ovat myrkyllisiä, niin ovat monet ns. luontaislääkkeetkin, kyse on annostelusta. Mitä hyötyä lääkkeistä olisi elleivät ne olisi myrkyllisiä? Siihen niiden tauteja tappava teho perustuu.

Jokainen peruskoulun käynyt on saanut kuulla että bakteerit muuttuvat resistenteiksi turhan antibioottien käytön vuoksi, tai jos antibioottihoito jätetään kesken. Suomea uhkaa lähinnä Venäjältä leviävä resistentti tuberkuloosi, joka sai alkunsa siitä että mm. vankiloissa tuberkuloosin hoitoon annettiin liian vähän lääkkeitä, jolloin tauti ei parantunut, mutta kanta sai resistenssin. Sama ilmiö toimii köyhissä oloissa kaikkialla: ei ole varaa ostaa koko lääkekuuria, jolloin syömällä vain osa lääkkeistä ainoastaan vahvistetaan taudin aiheuttajaa.

Rokotteiden hyödyn kiistäminen on suorastaan tyhmää. Toki on asiallista keskustella niiden haittavaikutuksista, ja siitä haluaako itseään tai lapsiaan rokotettavan, mutta jos lähtee ristiretkelle rokotteita vastaan on syytä olla hyvin varustautunut.

Ei ole tietenkään mitään järkeä väittää että rokoteohjelma olisi nykyisellään täydellinen. Perustutkimusta aiheesta tarvitaan jatkuvasti, ja käytäntöjä voidaan (ja on syytä) muuttaa jos tulokset antavat aihetta. Toivoisin vain että ihmiset osaisivat pitää asiat asioina. Fanaattisella yksisilmäisyydellä saa vain vahinkoa aikaan.

Kasvista lautaselle

Olen pidemmän aikaa paininut ruokaongelman kanssa. En haluaisi kokonaan luopua lihasta, mutta kevennystä ruokailutottumukseni ehdottomasti kaipaavat.

Ongelmani on se, etten osaa tehdä kasviksista mitään. Kurkku ja tomaatti menevät sellaisenaan, samoin kuin monet muut kasvikset, mutta siihen se sitten melkein jää. Pitäisi varmaankin lähteä ruoanlaittokurssille.

En usko kasvissyönnin maailmaa parantavaan voimaan, sillä Suomeen suurin osa kasviksista ja hedelmistä tuodaan ulkomailta, tehoviljelmiltä, joko lento- tai laivarahtina. Se ei ole ekologista, ei myöskään kasvihuoneissa kasvattaminen. Fennovegaanit herättelivät aikoinaan ajatusta lähiruoan käyttämisestä, mutten tiedä miten sen sittemmin kävi – Suomessa kun kasvistuotanto on vuodenaikojen vuoksi rajallista. Ainakin tämä suuntaus hävisi nopeasti otsikoista.

Lihan tai eläinperäisten tuotteiden syönti sinänsä ei ole mielestän eettisesti väärin. Huomiota pitäisi kiinniittää siihen miten niitä tuotetaan ja kuinka usein niitä syödään. Omavaraistalouksissa lihaa ei syödä usein. Kerran viikossa tai parissa riittäisi mainiosti. Kasvisten tueksi voi ravintoon lisätä maitoa, juustoa ja munia, ja mielellään tietysti luomusellaisia. Omasta tilasta voi suurin osa suomalaisia vain haaveilla, jos nyt ylipäätään sellaista haluaisivat, joten lähiruoka tai luomuruoka on paras vaihtoehto.

Ongelma tiivistyy kaupan hyllyn edessä. Mistä sitä lähiruokaa saisi? Ketjumarketeista on aika toivotonta löytää niitä. Muutenkin vaihtoehdot ovat suurten ketjujen myymälöissä onnettomia. Sekään ei houkuttele että lähtisin autolla kiertämään kaupungin ulkopuolelle suoramyyntiä etsien, eikä se olisi järkevääkään.

Jotain haluaisi asialle tehdä, mutta mitä?

Jospa aloittaisi kuitenkin sillä ruoanlaittotaidon hankkimisella. Jos saisi muutakin lämmintä kasvista pöytään kuin täytetyt kesäkurpitsat. Kyllähän Google löytää reseptejä netistä pilvin pimein, mutta hyödyllisintä olisi oppia peruskäsittely, ja joitain valmistustapoja jotka sopisivat useille ruokalajeille. Ajatuksissa kummittelevat lounasruokaloiden latteat, harmaat ja mauttomat kasvisruoat. Ei kiitos, jotain muuta pitää saada.

Pitänee toimia vanhanaikaisesti ja mennä kirjakauppaan etsimään jotain sopivaa opusta.