Terveellisempää ruokaa

Helsingin Sanomissa oli yleisönosastokirjoitus, jossa moitittiin sitä ettei kaupoista saa ruokaa jota ei olisi tungettu täyteen lisäaineita. Ymmärsin että kirjoittaja olisi allerginen joillekin lisäaineille.

Törmään samaan ongelmaan kaupoissa joka kerta. En ole allerginen, mutta haluan ostaa lapsilleni ruokaa jossa olisi mahdollisimman vähän E-koodeja. En usko että kaikenlaisten synteettisten kemikaalien syöminen päivittäin on hyväksi ihmisille.

Ainahan voi tehdä kaiken alusta asti itse, jolloin lisäaineita ei varmasti ole ruuassa, mutta vaikkapa jogurttien, juustojen ja viilien tekeminen on hivenen hankalaa. Kerrostaloasunnossa ei yksinkertaisesti ole tiloja.

Kierrän kaikki kevyttuotteet yleensä kaukaa, sillä niissä käytetään aspartaamia, asesulfaamia ynnä muita keinotekoisia makeutusaineita. Elintarviketekniikan insinöörinä olen jonkin verran perehtynyt näiden aineiden sivuvaikutuksiin, tosin tulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta pelaan varman päälle. Samaten karsastan natriumglutamaatin makua – ei siis lihaliemikuutioita jokapäiväiseen ruuanlaittoon! Toki niitä joskus on lähes pakko käyttää, mutta todella harvoin. Olen joskus jopa tehnyt lihalientä itsekin. Hyvin työlästä se on, mutta maku on ihana.

Astmaatikolle lisäaineet ja mausteet ovat aina riski, joten niitä olisi osattava varoa. Joillekin ne aiheuttavat myös migreenioireita. Ongelma on että jollei osaa kaikkia E-koodeja ulkoa tai muista kantaa koodiavainta mukanaan, on aika vaikea päätellä mitä lisäaineita tuotteessa on oikeasti käytetty. Teollisuus junttasi E-koodit aikanaan läpi vähentääkseen pakkaustekstien määrää ja osittain varmasti myös sen vuoksi ettei pitkä litania kemikaalien nimiä pelottaisi asiakkaita. Minusta nuo koodilitaniat ovat kuitenkin vielä pelottavampia, koska en ikinä muista kantaa koodiavainta mukanani tarkistaakseni mitä ne tarkoittavat.

Lisäaineiden vähentäminen olisi melko helppoa. Se vaatisi tietysti teollisuudelta ja kaupalta lisää työtä, koska säilyvyysaikojen lyheneminen pakottaa seuraamaan tuotteiden kiertoa vielä tarkemmin. Kuluttajien pitäisi myös lakata ostamasta “liian valmiita” tuotteita, eli tehdä vähän edes itse. Joissain tuoteryhmissä pakastetuissa versioissa on vähemmän lisäaineita kuin eineksissä, joten valinnoilla voi vaikuttaa.

Viime kädessä valintaja on kuluttajan. Mitä me suostumme syömään?

Kasvista lautaselle

Olen pidemmän aikaa paininut ruokaongelman kanssa. En haluaisi kokonaan luopua lihasta, mutta kevennystä ruokailutottumukseni ehdottomasti kaipaavat.

Ongelmani on se, etten osaa tehdä kasviksista mitään. Kurkku ja tomaatti menevät sellaisenaan, samoin kuin monet muut kasvikset, mutta siihen se sitten melkein jää. Pitäisi varmaankin lähteä ruoanlaittokurssille.

En usko kasvissyönnin maailmaa parantavaan voimaan, sillä Suomeen suurin osa kasviksista ja hedelmistä tuodaan ulkomailta, tehoviljelmiltä, joko lento- tai laivarahtina. Se ei ole ekologista, ei myöskään kasvihuoneissa kasvattaminen. Fennovegaanit herättelivät aikoinaan ajatusta lähiruoan käyttämisestä, mutten tiedä miten sen sittemmin kävi – Suomessa kun kasvistuotanto on vuodenaikojen vuoksi rajallista. Ainakin tämä suuntaus hävisi nopeasti otsikoista.

Lihan tai eläinperäisten tuotteiden syönti sinänsä ei ole mielestän eettisesti väärin. Huomiota pitäisi kiinniittää siihen miten niitä tuotetaan ja kuinka usein niitä syödään. Omavaraistalouksissa lihaa ei syödä usein. Kerran viikossa tai parissa riittäisi mainiosti. Kasvisten tueksi voi ravintoon lisätä maitoa, juustoa ja munia, ja mielellään tietysti luomusellaisia. Omasta tilasta voi suurin osa suomalaisia vain haaveilla, jos nyt ylipäätään sellaista haluaisivat, joten lähiruoka tai luomuruoka on paras vaihtoehto.

Ongelma tiivistyy kaupan hyllyn edessä. Mistä sitä lähiruokaa saisi? Ketjumarketeista on aika toivotonta löytää niitä. Muutenkin vaihtoehdot ovat suurten ketjujen myymälöissä onnettomia. Sekään ei houkuttele että lähtisin autolla kiertämään kaupungin ulkopuolelle suoramyyntiä etsien, eikä se olisi järkevääkään.

Jotain haluaisi asialle tehdä, mutta mitä?

Jospa aloittaisi kuitenkin sillä ruoanlaittotaidon hankkimisella. Jos saisi muutakin lämmintä kasvista pöytään kuin täytetyt kesäkurpitsat. Kyllähän Google löytää reseptejä netistä pilvin pimein, mutta hyödyllisintä olisi oppia peruskäsittely, ja joitain valmistustapoja jotka sopisivat useille ruokalajeille. Ajatuksissa kummittelevat lounasruokaloiden latteat, harmaat ja mauttomat kasvisruoat. Ei kiitos, jotain muuta pitää saada.

Pitänee toimia vanhanaikaisesti ja mennä kirjakauppaan etsimään jotain sopivaa opusta.