Kesä ja tunteet kuumina

Tuli äänestettyä ennakkoon, kun marketissa sattui äänestyspaikka kohdalle. Veikkaan että nämä kauppapaikkojen ennakkoäänestyspisteet ovat nostaneet äänestysprosenttia joka vaaleissa. Täytyy myöntää että itsellenikin se teki asian helpoksi.

Rehellisesti sanottuna poliittinen minäni on kärsinyt melkoisia kyynisyyden ja voimattomuuden puuskia. Tuntuu että ihan sama mihin suuntaan potkii, maailma on ja pysyy epäreiluna. Lamakin on vain tekosyy nitistää kaikki pienituloiset, perheelliset ja vanhukset porvarin nyrkin alle. Vihreät ovat avoimesti kaikkien peruspalvelujen romuttamisen kannalla oikeiston rinnalla.

Kaupungin johto törsää kaiken sen mitä duunarien työstä ja veronmaksajien palveluista säästetään. Miksi kannattaisi tapella?

Ehkä kuitenkin kannattaa, sillä kyse on meidän elämästämme, meidän kaupungistamme.

Tänään olisi ollut klo 17 mielenosoitus kaupungin palvelujen puolesta, ikävä kyllä en ehtinyt joukkoon mukaan. Jos haluat osallistua mielenilmauksiin kaupunkilaisten peruspalvelujen puolesta, lisää tilaisuuksia on tässä:

• maanantaina 8.6.2009 klo 15:30, lähtöpaikka Yliopistonkatu 27 (kaupunginhallituksen kokous)

• maanantaina 15.6.2009 klo 17:00, lähtö kauppatorilta, siitä edetään kaupungintalolle

Tiedän jo nyt etten pääse noista kumpaankaan, mutta olen hengessä mukana.

Tapelkaa! Meitä on enemmän kuin kaupungin sika(ri)portaan ihmisiä.

120 – Sari Virta

Löysin ehdokkaani

Sari Virta - 120

Kaivataan linjan vetoa

Piratismi on päivän muotisana, etenkin viimeaikaisten oikeudenkäyntien vuoksi. Piratismista on tullut eräänlainen trendikäs vastavirtakäsite, jonka tarkempi määrittely ei kestä päivänvaloa.

Yleisesti ottaen warettajat puhuvat “vapaasta kulttuurista” ja heti sen perään solvaavat “tekijänoikeusteollisuutta”. Suurin probleema näyttää olevan “iso paha levy-yhtiö”. Mitään kovin järkeviä perusteluja ei esim. Piraattiliiton sivuilta löydy, muuta kuin halu saada mitä tahansa digitoitavaa materiaalia ilmaiseksi – sillä onhan meillä internet jossa lait eivät päde.

Vai pätevätkö? Entä moraali?

Tekijänoikeus on perua valistusfilosofiasta. Sen mukaan halutaan antaa taiteilijalle oikeus työhönsä, oli se sitten materiaalinen tai immateriaalinen. Toisin sanoen: halutaan lain avulla turvata se että taiteilija tai muun immateriaalisen hyödykkeen tekijä voi oikeasti ansaita työllään. Tai vaikka vaihtoehtoisesti omasta halustaan antaa työnsä tulos kaikkien käyttöön.

Netissä jälkimmäinen toimii, ensiksi mainittu ei. Avoimen koodin ohjelmat ja vapaaehtoinen tiedostojen jako toimii, mutta valitettavasti jakoon menee luvatontakin materiaalia. Olen kuullut muutamien piraattien perustelevan toimintaansa “väkivaltakoneiston vastustamisella” – tosin en ymmärrä miten yksittäisen taiteilijan riistäminen parantaa yhteiskuntarakennetta. “Vapaa kulttuuri” -perustelu taas toimii vasta kun teoksen tekijältä kysytään lupa tai hän levittää itse teostaan vapaaehtoisesti. Muussa tapauksessa kyse on varastamisesta.

Useimmat piraatit sekoittavat keskenään tekijänoikeudet ja julkaisukanavat. Fakta: tekijänoikeus on perustuslaillinen oikeus. Piratismin laittomuus ei ole siis mielipidekysymys vaan lainopillinen fakta. Tekijänoikeus ei siirry julkaisijalle (levy-yhtiö, kirjakustantamo, jne) vaan pysyy tekijän hallinnassa. On siis harhaanjohtavaa puhua “tekijänoikeusteollisuudesta”, sillä sellaista ei ole. Julkaisijat tienaavat levyn/kirjan/jne kappalemyynnin perusteella, taiteilija taas teoksen tekijänoikeudella.

Piratismin puolustajilla on mitä mielikuvituksellisimpia tekosyitä. Kuten vaikkapa se, että “alkuperäinen teos säilyy tekijällä, ja ilmaiseksi jakoon laittaminen ei ole varastamista”. Väitteet osoittavat vain käsityskyvyn puutetta. Immateriaalinen teos ei ole kasa bittejä tai kirjaimia kirjan sivuilla, se on kompositio. Musiikkiteos on kuin mikä tahansa myytävä tuote: jos sitä monistetaan ja jaetaan ilmaiseksi – oli kanava mikä tahansa – kyse on tekijän oikeuksien ja elannon varastamisesta. Myöskään se että teos laitetaan näennäisesti ilmaiseksi jakoon ei tarkoita että teko olisi pyyteetön. Ne jotka teoksen saavat laittomasti hyötyvät taloudellisesti. Nolla euroa on aina vähemmän kuin yksi euro.

Piratismin ehkä tekopyhin väite on “vapaa kulttuurin jakaminen”. Se kun ei koske mitään muuta kulttuuria kuin sellaista, joka voidaan levittää netissä helposti. Piraatit puhuvat myös mielellään “väkivaltakoneiston” vastustamisesta, mutta eivät näe että heidän toimintansa on malliesimerkki väkivallasta. Oman käden ja vahvimman oikeudella otetaan mitä halutaan, kysymättä lupaa. Se on väkivaltaa. Piratismin vastenmielisen fasismin huuto on: “Taipukaa tahtoomme, me jyräämme teidät joka tapauksessa”.

Piraatit väittävät vastustavansa suuryhtiöiden valtaa ja puolustavansa sananvapautta sekä taiteilijoiden oikeuksia. Miten se sopii siihen, että heidän toimintansa vaikeuttaa taiteilijoiden toimintaa ja että he samaan aikaan avoimesti vastustavat kaikkia tekijänoikeuksia?

Kun laillisen julkaisun toiminta vaikeutuu, taiteilija kärsii. Levy-yhtiöt kuristavat kapenevat voittonsa artisteilta. Yhä harvempi lahjakas ja lupaava muusikko saa levydiilin, sillä levy-yhtiöt eivät panosta enää muuhun kuin varmasti myyvään musiikkiin. Ei ole vaikea päätellä miten se vaikuttaa populaarimusiikkiin. Itä-Euroopassa, jossa piratismin perinteet ovat syvemmällä kuin täällä, paikalliset bändit eivät ole enää vuosiin saaneet mitään mahdollisuutta, sillä tuottamattomaan toimintaan ei haluta panostaa.

Niin että kiitos vain taiteilijoiden puolustamiseta.

Mielestäni on surullista, että moraali ei kanna pidemmälle kuin teon helppous. Eli: jos se on teknisesti helppo toteuttaa, se on oikein. Yhtä hyvin voisin kulkea kadulla ja mätkiä vastaantulijoita pesäpallomailalla. Se on varsin helppoa. En kuitenkaan tee sitä, sillä se on laitona ja moraalini estää minua tekemästä sitä.

Vielä surullisempaa on se, että vasemmisto näyttää taipuneen ääntenkalastelussaan ja populismissaan piratismin kannalle. Yhä useammin törmään väitteeseen, että “vaihtoehtokulttuuriin” tai vasemmistoon yleensä kuuluvan ihmisen pitäisi kategorisesti kannattaa piratismia. Miksi? Miksi haluaisin riistää niitä joilla jo on vaikeaa? Miksi haluaisin viedä ne vähätkin tulot ihmisiltä, joilla tulo on muutenkin epäsäännöllistä ja vähäistä?

Tiedättekö mikä on kaikkein uskomattominta? Se että vasemmistolla tuntuu olevan varaa unohtaa kaikki nämä vähävaraiset ja -tuloiset kulttuurin tekijät, ja populismin nimessä jättää heidät täysin vaille ihmis- ja perusoikeuksia. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään tätä yhtälöä. Miten liike, joka väittää puolustavansa vähäosaisia, voi unohtaa täysin ison ryhmän ihmisiä joiden toimeentulo on äärimmäisen epävarma näinä päivinä? Miksi puolustetaan vain fyysisiä hyödykkeitä tuottavia ihmisiä? Kyllä taiteilija on duunari siinä missä hitsarikin! Mutta ilmeisesti hän ei ole vasemmiston huomion arvoinen – vai onko?

Olen tällä hetkellä äärimmäisen pettynyt vasemmistolaiseen politiikkaan. Jos vasemmisto ei ota selkeää kantaa piratismiin, pelkään pahoin että en pysty enää toimimaan puolueen edustajana.

Eläkeikä, työikä ja maahanmuutto

Tulipas otsikko! Ajattelin kuitenkin yrittää pohtia noita kaikkia kolmea.

Hallitus – tai tällä hetkellä tuntuu että Vanhanen, johon koko kohu profiloituu – teki täysin käsittämättömän vedon päättäessään yksipuolisesti eläkeikän nostosta. Päätös tuntuu olevan linjassa Lex Nokia -kohun kanssa siinä mielessä, että taas kerran tehtiin juosten-kusten pykäliä kuuntelematta alan asiantuntijoita. Totuus on kuitenkin se, ettei eläkeiän nosto mitään auta, jos jo nyt todellinen eläkkeellelähtöikä on vajaat 60 vuotta. Tuskin minun edes tarvitsee kertoa mikä sitä eläkkeelle lähtöä viivyttäisi, mutta sanonpa kuitenkin: tehkää työelämä sellaiseksi ettei se kuluta ihmisiä loppuun ennen aikojaan.

Viime laman jäljiltä työelämä muuttui radikaalisti. Fyysisen kuormituksen päälle kasattiin henkinen painostus ja stressi, kun samat työt pitää tehdä entistä vähemmällä porukalla, ja työnantaja vihjailee jatkuvasti että tulijota riittää jos sinä et jaksa. Suomalainen työilmapiiri on muutenkin edelleen lähes pelkkää ylhäältä sanelua, työntekijöitä ei kuunnella eikä arvosteta. On nurinkurista että monet työntantajat näkevät työvoiman vain kuluna, pakollisena rasitteena, kun päinvastoin pitäisi huomata että työntekijät ovat voimavara ja yrityksen selkäranka. Työntekijä myy oman työpanoksensa työnantajalle ja odottaa – palkan lisäksi – pääsevänsä ympäristöön jossa viihtyy ja voi tehdä töitä mahdollisimman kauan. Suomalaiset palkansaajat ovat lojaalia väkeä. Meillä tykätään olla samassa työpaikassa pitkään, etenkin jos uralla voi edetä ja pitkää sitoutumista arvostetaan. Työpaikka on kuitenki monelle lähestulkoon toinen koti.

Siinä ei siis ole mitään väärää, että pyritään pidentämään ihmisten työikää, mutta keinot ovat jokseenkin omituisia. Suomen kansa vanhenee vauhdilla, ja pian ollaan tilanteessa jossa huoltosuhde on kestämätön. Yksi ratkaisu on siis saada iäkkäät viihtymään töissä niin että eläkkeelle lähtöä ei kiirehditä – siis työntekijän omalta puolelta. Onnellinen ja terve työntekijä jaksaa pidempään ja tekee parempaa työtä.

Ikuisuusaihe huoltosuhteesta puhuttaessa on myös maahanmuutto. Eri ennusteiden mukaan maahanmuutto EU-maihin, myös Suomeen, tulee lisääntymään vauhdilla. Syyt ovat usein taloudellisia: lähtömaassa nuoriso ei saa töitä ja olot ovat köyhiä. Lähdetään siis leivän perässä ulkomaille. Sitähän suomalaisetkin ovat tehneet kautta historian.

Suomen kannalta maahanmuuttajat voivat olla arvokas voimavara, jos muutto on hallittua ja tulijat saadaan nopeasti sopeutettua suomalaiseen yhteiskuntaan. Rehellisesti sanottuna minulla on tällä hetkellä melko sekava kuva Suomen maahanmuuttopolitiikasta – jos sellaista edes on. Yksi jo toinenkin ihminen on moittinut kotouttamisen takkuamista. Ilmeisesti suurin ongelma on aika. Kaikki kestää liian kauan, suomen kielen opetusta saa huonosti ja opetukseen pääseminen kestää, jotkut kunnat ovat jopa radikaalisti vähentäneet kieli- ja kulttuurikoulutusta. Sekä pakolaiset että maahanmuuttajat (näillä käsitteillä on ero, vaikka ne usein julkisuudessa sekoitetaankin) asutetaan tai hakeutuvat samoihin lähiöihin, mikä vaikeuttaa tietysti sopeutumista. Suomalainen työelämä on myös aika nihkeästi vastaanottanut eri kulttuureista tulevia ihmisiä.

Käänteli asiaa niin tai näin, on melko selvää että me tarvitsemme maahanmuuttajia. Siksi pitää puhua maahanmuuttopolitiikasta, kotouttamisesta ja asenteiden muuttamisesta. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että Suomeen muuttavan täytyy päästä nopeasti kieli- ja kulttuurikoulutukseen, eli saada edellytykset päästä nopeasti kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

En halua sellaista tulevaisuutta, jossa maahanmuuttajat tekevät pelkkiä matalapalkka-alan töitä ja ghettoutuvat omiin lähiöihinsä. Mutta miten saada muualta tänne muuttaneet sopeutumaan nopeasti? Avain on raha, ja byrokratian nopeuttaminen (tai karsiminen). Rahaa tulee kulumaan varmasti paljon enemmän kuin nyt. Turvapaikkahakemusten käsittelyaikaa pitää lyhentää roimasti, työlupien saantia nopeuttaa ja panostaa suomen kielen ja kulttuurin opettamiseen heti kun henkilö on Suomeen tullut.

Kaikki palaa siis taas rahaan, kuten moni muukin asia tässä elämässä. On hyvä ymmärtää että maksamaan joudumme joka tapauksessa, tavalla tai toisella. Turun Sanomissa oli maahanmuutosta pitkä kirjoitus Sunnuntai-osiossa. Siinä asia ilmaistiin hyvin:

Suomen pitää olla valmis tunnustamaan, että hallittu maahanmuutto maksaa.

- Jos sitä ei makseta nyt rahalla, hyvällä kouluttamisella ja kotouttamisella, niin se joudutaan maksamaan jollain muulla tavalla – sosiaalisina ongelmina, järjestyshäiriöinä, ghettoutumisena, Saukkonen sanoo.

Lue koko artikkeli täältä.

Rauhallista Joulua

Kirjoitan tätä uudessa kodissamme, keskellä muuttolaatikoita ja näennäistä kaaosta. Osa on saatu purettua, suurin osa odottaa vielä omaa paikkaansa.

Olen käynyt sisäistä keskustelua siitä haluanko jatkaa lautakuntatyöskentelyä. Kulttuurilautakunnassa vietetty aika on ollut antoisaa, mutta myös turhauttavaa ja jopa ajoittain vaikeaa. On niin helppo menettää sisunsa ja antaa olla vaan, mutta ehkä en halua kuitenkaan vielä luovuttaa. En tiedä mitä uusi vuosi tuo tullessaan, mutta en halua menettää uskoani siihen että pieni ihminen voi vaikuttaa sitkeällä puurtamisella.

Tämä muutama viikko ennen muuttoa on ollut melkoisen raskasta. Nyt kun rumba alkaa olla ohi, jää enemmän aikaa miettiä tulevaa ja omia tavoitteitani.

Se on ainakin varmaa, että politiikkaa en jätä.

Pelleilyä vakavalla asialla

Älä osta mitään -päivän kunniaksi muutama keskenkasvuinen nuori kävi riehumassa Kupittaan Citymarketissa. “Mielenilmaus” huipentui ilkivallaksi ja häirinnäksi. Turun Sanomat kertoi asiasta tänään, ikävä kyllä nettilehdestä en juttua löytänyt, muuten olisin laittanut linkin.

Minua raivostuttaa joka kerta kun vakavista asioista tehdään sirkusta pelleilemällä ja riehumalla. Mieltä voi osoittaa ja pointtinsa tuoda julki asiallisestikin, ilkivalta ja aggressiivinen käytös ei voita ketään puolelleen. Toki siinä saa purettua murrosikäistä angstiaan, mutta mitään tulosta ei saada aikaiseksi.

Jos on levoton olo, menkää metsään ottamaan hiki riehumalla.

Pahimmillaan nämä idiootit saavat aikaan järjetöntä tuhoa, kuten nämä “aktivistit” (oikeammin mielestäni terroristit) jotka tappoivat tuhansia kanoja Närpiössä rikottuaan kanalan ruokinta- ja ilmastointilaitteet. Että pistää vihaksi! Tuollainen keinoista piittaamaton toiminta on fasismia ja terrorismia, ei aktivismia.

Nämä pellet tekevät vakavalle asialle hirvittävästi hallaa. Kuten sanoin, ilkivallalla ja aggressioilla ei voiteta suuren yleisön sympatiaa. Asianmukainen ja oivaltava kritiikki sen sijaan uppoaa kyllä suomalaisiin. Jos tunnistat epäkohdan, kerro siitä ihmisille. Näytä kuvia, selosta asiallisesti mistä on kyse, ja saatat huomata että ihmiset kuuntelevat sinua. Jos sen sijaan “osoitat mieltä” häiriköimällä ostoskeskuksissa, ihmiset mieltävät sinut pelleksi, ja koska he eivät enää arvosta sinua, eivät he arvosta myöskään sanomaasi.

Ei tarvita neroa oivaltamaan että aggressioon vastataan aggressiolla. Siksi se ei toimi vaikuttamisen keinona.

Käyttäkää järkeä.

Sanat ja teot

Vaalit ovat jo ovella. En ole kauheasti tänne kirjoittanut, elämä on ollut aika kiireistä.

Satunnaisesti on tullut kysymyksiä siitä, mitä minä “lupaan” jos tulen valituksi. Vastaan yksiselitteisesti etten lupaa mitään. On äänestäjän kusetusta väittää että nämä ja nuo asiat tapahtuvat varmasti jos minut valitaan.

Ainoa minkä voin kertoa on mitä mieltä olen, ja että jos tulisin valituksi äänestäisin tärkeiksi kokemieni asioiden puolesta – ja toisaalta, huonoiksi kokemiani vastaan.

Vastustan toriparkkia. En näe mitään syytä ryhtyä arvaamattomaan ja kalliiseen hankkeeseen, jonka ympäristövaikutuksista ei tiedetä juuri mitään, kun kuitenkin Turun keskustassa on parkkihalleja puolityhjinä.

Kannatan lisärahoitusta kulttuurille, ja haluan nostaa ns. nuorisokulttuurin arvostusta. Turun kaupunki satsaa suurista kaupungeista vähiten kulttuuriin. Lisäksi kulttuuritoimen valtionosuudet ovat jo vuosia menneet jonnekin aivan muualle kuin alkuperäiseen kohteeseen. Turussa on myös yksi Euroopan arvostetuimmista rockfestivaaleista sekä Suomen vanhin kaupunkifestivaali, mutta kaupunki kohtelee nuorisomusiikkitapahtumia edelleen ala-arvoisesti. Populaarimusiikin harrastajilta ja ammattilaisilta puuttuvat kohtuuhintaiset harjoittelutilat.

Kannatan pieniä ryhmäkokoja päivähoidossa sekä kouluissa. Lapset ja nuoret ovat meidän perintömme maailmalle. Maksuton päivähoito on osa tulevaisuuden visiotani. Se ei olisi edes kallista – hintaa tulisi saman verran kuin nyt metsänomistajien verohelpotuksista jotka valtio myönsi ilman mitään kakistelua. Se että pääoman omistajille myönnetään ilman sen suurempia keskusteluja huomattavia veroetuja, mutta samansuuruisia kustannuksia vaativat terveys- ja sosiaalipuolen uudistukset jäävät hännille, kertovat karua kieltään siitä mitä yhteiskuntamme pitää tärkeänä.

Haluan että kaupunki näyttää esimerkkiä ympäristöasioissa. Kaupungin toiminnoissa ja käytännöissä pitää ympäristöasiat ottaa huomioon entistä enemmän. Esimerkiksi jätteenkuljetuksen kunnallinen kilpailuttaminen olisi pitänyt jo toteuttaa.

Vastustan peruspalvelujen kilpailuttamista. Sillä ei saavuteta säästöjä, mutta pystytään kyllä huonontamaan palveluja merkittävästi. En halua huutolaisyhteiskuntaa takaisin.

Unohdinko jonkin sinulle tärkeän asian? Kerro siitä minulle niin lisään vastauksen tähän.

Musiikkitalo ja vaalikone

Ystäväni ihmetteli vastaustani YLE:n vaalikoneessa. Olin kuulemma pistänyt keskustan palloiluhallin musiikki- ja kongressitalon edelle.

Koska YLE:n vaalikone sulkeutui jo syyskuussa, en päässyt katsomaan enkä muokkaamaan vastaustani, ja kaveri laittoi sen nähtäväksi sähköpostilla. Tosiaan, siitä saa sen käsityksen etten halua Turkuun musiikkitaloa. Näinhän ei asia ole.

Vaalikoneet ovat sitten hankalia. Niiden vastausvaihtoehdot ovat rajalliset, ja kommenttiosioita eivät useimmat konetta käyttävät edes lue. Minulle suurin hankaluus on taistelu omien idealististen toiveiden ja kyynisen realismin välillä. Vastatako niinkuin toivoisin tapahtuvan, vai niinkuin pelkään tai luulen oikeassa elämässä käyvän? Jos vastaan kuten toivoisin asioiden menevän, saatan vaikuttaa lapselliselta haaveilijalta. Jos taas vastaan kuten luulen tapahtuvan, olen kyyninen. Tietysti koneisiin pitäisi vastata vain oman ideologian mukaan, mutta toisinaan se on vaikeaa kun epäilys siitä mitä oikeasti tapahtuu tunkee päälle. En halua hämätä äänestäjää.

Totuushan on se että olisin innoissani jos Turkuun saataisiin musiikki- ja kongressitalo keskustaan. Palloiluhallihankkeesta en edes tiedä kovin paljon, en ole oikeastaan urheiluihminen. Käytännössä vain luulen että kun rahasta ja sen käytöstä tulee puhe, urheilu menee aina musiikin edelle. Näin Turussa.

Musiikkitalo tuskin tulee toteutumaan ainakaan yksistään kaupungin rahoilla. Toivon totisesti että yksityisiä sijoittajia löytyisi niin paljon, että hanke joskus toteutuisi. Turusta puuttuu juuri tällainen monikäyttöinen tila. Kaupalliseltakin kannalta se olisi erinomainen hanke.

Politiikassa ovat aina vastakkain idealismi ja realismi. Niin paljon olisi asioita joita haluaisin toteuttaa, mutta kylmä totuus on että rahaa ei aina riitä. Kun voisi edes vaikuttaa rahojen jakoon niin, että niistä saisi kaupungille parhaan hyödyn terveyden, kulttuurin ja harrastusten saralla.

Idealismista ei saa silti luopua. Sen ja kekseliäisyyden avulla voi päästä pitkälle.

Ulkoistammeko aina vain kauemmas?

Tämän päivän Turun Sanomissa oli juttu Turun Yrittäjistä. Artikkelissa sivuttiin palveluseteleitä, ja Kokoomuksen Orpo – kuinka ollakaan! – markkinoi taas kaupungin palveluiden ulkoistamista.

Artikkelissa mainittiin kilpailuttaminen yhtenä ulkoistamisen ongelmana. Suomalaiset ja turkulaiset unohtavat helposti, ettei palveluita ostettaessa saa suosia paikallista eikä kotimaista. Kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa saa tulla tänne tarjoamaan palveluitaan. Kilpailutussäännösten mukaan ostopalvelut on kilpailutettava ja pääsääntöisesti valitaan edullisin, ellei tarjouskilpailussa ole painotettu tarpeeksi hinnan ohella muita kriteereitä.

Tuskin ihan Aasiasta asti tulee tänne yrityksiä kilpailemaan vaikkapa vanhustenhuollon palveluista, mutta ei tarvitse kuin kääntää katse Viroon ja muihin Baltian maihin kun alkaa takamuksia kylmätä. Kaiken lisäksi EU:n sisällä ollaan hyväksymässä tulkinta jonka mukaan työehdot (palkkaus ym) määräytyvät työntekijän tai yrityksen lähtömaan mukaan.

Miettikääpä huviksenne mitä tapahtuu kun virolaiset hoivayritykset tulevat tänne tarjoamaan palveluitaan virolaisilla työehdoilla ja palkoilla. Se tulee olemaan kylmää kyytiä suomalaisille.

Blogi Facebookiin ja vaaliasiaa

Sain viimein aikaiseksi pistää tämän blogin syötteen Facebookiin, joten nämä kirjoitukset näkyvät nyt myös Facebook-sivuillani (muistiinpanot-välilehdessä). Jostain kumman syystä “ääkköset” eivät näy oikein otsikoissa, tekstissä kylläkin. Se nyt vain on pieni kauneusvrihe mutta ärsyttävä sellainen.

Mediassa on ollut lisätietoja ahdistuneesta syyttäjästä. Mitä pidemmälle farssi etenee, sitä vakuuttunemmaksi alan tulla siitä että pian voidaan ottaa käyttöön uusi termi “Semi-totuus”. Tiedättehän, semi-etuliite on sama kuin “puoli”.

<><><><><>

Viime aikoina on paljon puhuttu mitä palveluja kaupungin kannattaa tuottaa itse, ja mitä voisi tilata ulkopuolisilta. Valtakunnallisestikin on kohistu “hotellisairaaloista” joissa vain hoitohenkilökunta on kaupungin palkkalistoilla.

Minun kantani tähän alihankintabuumiin on selkeä EI. Yksinkertainen esimerkki: yksi vuorokausi vanhuksen hoitoa maksaa itse tuotettuna n. 120 €, yksityiseltä tilattuna 180 €. Porvarit toitottavat yksityistämistä kuin taikakaluna jolla kaupunki muka säästää kauheasti rahaa, mutta unohtaa mainita että palvelu on joka tapauksessa ostettava ja maksettava kaupungin varoista. Mitä säästöä se semmoinen on?

Yksityinen palvelun tuottaja ei ole hyväntekijä, vaan yritys joka tahkoaa liikevoittoa sieltä mistä sitä saa. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta miksi veronmaksajien pitäisi maksaa lisää vaikka kaupunki voisi tuottaa palvelun itse halvemmalla?

Toinen mutka matkassa on se, ettei yksityisten laitosten toimintaa pystytä juuri valvomaan. Otsikoissa on tänäkin vuonna ollut monta surullista esimerkkiä siitä mitä laitosten sisällä voi tapahtua. Dramaattisia asioita ja hengen menetyksiä tapahtuu onneksi harvon, mutta pienempiä lipsumisia ja väärinkäytöksiä sitäkin useammin.

En näe mitään syytä miksi etenkin terveydenhoidon palvelut pitäisi ostaa kalliimmalla yksityiseltä sektorilta, ja vielä kaupan päälle luovuttaa mahdollisuus valvoa työn laatua sekä toimintaa muutenkin.