Turun Sanomissa oli hyvä artikkeli ikärajattomien keikkojen tilanteesta – tai oikeammin niiden puutteesta. Vielä parempi oli artikkelin jatkeena ollut kommentti.
Kaupungilla on todellakin vastuu. Nykyasenne on pääsääntöisesti se, että kaikki populaarimusiikkiin liittyvä on nuorisolautakunnan harteilla. Miksi? Eivät kaikki rock- ja popmuusikot ole teini-ikäisiä, musiikin kuluttajista puhumattakaan. Nykytilanteessa populaarikulttuurin halveksunta on johtanut siihen, että koska asia mielletään “vain” teinien ongelmaksi, ei sille tehdä mitään. Eiväthän lapset ja nuoret valita, tai äänestä. Kohderyhmän ikä on siis tavallaan oikeutus välinpitämättömyydelle.
Kun Palatsista luovuttiin olin lievästi sanoen tyrmistynyt. Toimiva hyvä tila, johon oli melko helppo saada nimekkäitäkin artisteja esiintymään, hylättiin tuosta vain. Kaiken lisäksi tila on kaupungin oma. En keksi mitään muuta syytä kuin suora tulonsiirto seurakunnalle. Ainakaan sitä ei voi perustella säästöillä.
Palatsi oli kaupungin sisäistä kulua, eli raha kiersi ylläpitävältä lautakunnalta kiinteistöpuolelle. Voisi perustellusti sanoa että tulos oli likimain plus miinus nolla, koska loppupeleissä kaupunki vastasi sekä vuokran laskuttamisesta että maksamisesta. Vimma taasen on ev.lut. seurakunnan omistama. Keillä asiasta päätöksen tehneillä on suora yhteys seurakuntaan? Asuuko kenties joku päättäjä tai päättäjän sukulainen Palatsin talossa? Taloyhtiö halusi varmasti eroon häiritsevistä nuorista.
Miksi raha joka ennen oli kaupungin sisäistä kulua piti saada siirrettyä seurakunnalle? Tuloksena ei saatu merkittävästi parempaa tilaa, päinvastoin. Juuri ennen Palatsista luopumista sinne oli tehty mittavat remontit, ja aloitettu nettilähetykset keikoista. Uudet (Vimman) tilat ovat niin pienet etteivät isommat bändit mahdu sinne esiintymään. Palatsin tilat taas eivät edelleenkään käy kaupaksi, koska ne soveltuvat pääasiassa vain esitysten (keikkojen) järjestämiseen. Kaupunki siis edelleen maksaa Palatsin ylläpidosta, ilman että tiloista saataisiin mitään rahallista tai henkistä hyötyä.
Voi p*rkele, sanon minä.
Kulttuurilautakuntakauden jälkeen olin valmis luopumaan lautakuntapaikoista ylipäätään, eikä vähiten sen vuoksi että petyin kulttuuriasioiden elitistisyyteen. Pienen jäähdyttelyn jälkeen olin kuitenkin valmis jatkamaan jossain luottamustoimessa, mutta tällä kertaa ilmoitin että mieluiten lähden varajäsenenä seuraavalle kaudelle. Tekee hyvää hakea vähän lisämotivaatiota lepuuttamalla omaa sielua.
Nyt olen nuorisolautakunnan varajäsen. Katsoin että nuorisolautakunnassa olen lähinnä niitä asioita mitä haluan ajaa, eli mm. nuoriso- ja populaarikulttuurin arvostuksen kehittämistä.
Herätkää vanhukset. Meidän pitää tehdä tästä kaupungista parempi paikka lapsillemme.
