Piratismi on päivän muotisana, etenkin viimeaikaisten oikeudenkäyntien vuoksi. Piratismista on tullut eräänlainen trendikäs vastavirtakäsite, jonka tarkempi määrittely ei kestä päivänvaloa.
Yleisesti ottaen warettajat puhuvat “vapaasta kulttuurista” ja heti sen perään solvaavat “tekijänoikeusteollisuutta”. Suurin probleema näyttää olevan “iso paha levy-yhtiö”. Mitään kovin järkeviä perusteluja ei esim. Piraattiliiton sivuilta löydy, muuta kuin halu saada mitä tahansa digitoitavaa materiaalia ilmaiseksi – sillä onhan meillä internet jossa lait eivät päde.
Vai pätevätkö? Entä moraali?
Tekijänoikeus on perua valistusfilosofiasta. Sen mukaan halutaan antaa taiteilijalle oikeus työhönsä, oli se sitten materiaalinen tai immateriaalinen. Toisin sanoen: halutaan lain avulla turvata se että taiteilija tai muun immateriaalisen hyödykkeen tekijä voi oikeasti ansaita työllään. Tai vaikka vaihtoehtoisesti omasta halustaan antaa työnsä tulos kaikkien käyttöön.
Netissä jälkimmäinen toimii, ensiksi mainittu ei. Avoimen koodin ohjelmat ja vapaaehtoinen tiedostojen jako toimii, mutta valitettavasti jakoon menee luvatontakin materiaalia. Olen kuullut muutamien piraattien perustelevan toimintaansa “väkivaltakoneiston vastustamisella” – tosin en ymmärrä miten yksittäisen taiteilijan riistäminen parantaa yhteiskuntarakennetta. “Vapaa kulttuuri” -perustelu taas toimii vasta kun teoksen tekijältä kysytään lupa tai hän levittää itse teostaan vapaaehtoisesti. Muussa tapauksessa kyse on varastamisesta.
Useimmat piraatit sekoittavat keskenään tekijänoikeudet ja julkaisukanavat. Fakta: tekijänoikeus on perustuslaillinen oikeus. Piratismin laittomuus ei ole siis mielipidekysymys vaan lainopillinen fakta. Tekijänoikeus ei siirry julkaisijalle (levy-yhtiö, kirjakustantamo, jne) vaan pysyy tekijän hallinnassa. On siis harhaanjohtavaa puhua “tekijänoikeusteollisuudesta”, sillä sellaista ei ole. Julkaisijat tienaavat levyn/kirjan/jne kappalemyynnin perusteella, taiteilija taas teoksen tekijänoikeudella.
Piratismin puolustajilla on mitä mielikuvituksellisimpia tekosyitä. Kuten vaikkapa se, että “alkuperäinen teos säilyy tekijällä, ja ilmaiseksi jakoon laittaminen ei ole varastamista”. Väitteet osoittavat vain käsityskyvyn puutetta. Immateriaalinen teos ei ole kasa bittejä tai kirjaimia kirjan sivuilla, se on kompositio. Musiikkiteos on kuin mikä tahansa myytävä tuote: jos sitä monistetaan ja jaetaan ilmaiseksi – oli kanava mikä tahansa – kyse on tekijän oikeuksien ja elannon varastamisesta. Myöskään se että teos laitetaan näennäisesti ilmaiseksi jakoon ei tarkoita että teko olisi pyyteetön. Ne jotka teoksen saavat laittomasti hyötyvät taloudellisesti. Nolla euroa on aina vähemmän kuin yksi euro.
Piratismin ehkä tekopyhin väite on “vapaa kulttuurin jakaminen”. Se kun ei koske mitään muuta kulttuuria kuin sellaista, joka voidaan levittää netissä helposti. Piraatit puhuvat myös mielellään “väkivaltakoneiston” vastustamisesta, mutta eivät näe että heidän toimintansa on malliesimerkki väkivallasta. Oman käden ja vahvimman oikeudella otetaan mitä halutaan, kysymättä lupaa. Se on väkivaltaa. Piratismin vastenmielisen fasismin huuto on: “Taipukaa tahtoomme, me jyräämme teidät joka tapauksessa”.
Piraatit väittävät vastustavansa suuryhtiöiden valtaa ja puolustavansa sananvapautta sekä taiteilijoiden oikeuksia. Miten se sopii siihen, että heidän toimintansa vaikeuttaa taiteilijoiden toimintaa ja että he samaan aikaan avoimesti vastustavat kaikkia tekijänoikeuksia?
Kun laillisen julkaisun toiminta vaikeutuu, taiteilija kärsii. Levy-yhtiöt kuristavat kapenevat voittonsa artisteilta. Yhä harvempi lahjakas ja lupaava muusikko saa levydiilin, sillä levy-yhtiöt eivät panosta enää muuhun kuin varmasti myyvään musiikkiin. Ei ole vaikea päätellä miten se vaikuttaa populaarimusiikkiin. Itä-Euroopassa, jossa piratismin perinteet ovat syvemmällä kuin täällä, paikalliset bändit eivät ole enää vuosiin saaneet mitään mahdollisuutta, sillä tuottamattomaan toimintaan ei haluta panostaa.
Niin että kiitos vain taiteilijoiden puolustamiseta.
Mielestäni on surullista, että moraali ei kanna pidemmälle kuin teon helppous. Eli: jos se on teknisesti helppo toteuttaa, se on oikein. Yhtä hyvin voisin kulkea kadulla ja mätkiä vastaantulijoita pesäpallomailalla. Se on varsin helppoa. En kuitenkaan tee sitä, sillä se on laitona ja moraalini estää minua tekemästä sitä.
Vielä surullisempaa on se, että vasemmisto näyttää taipuneen ääntenkalastelussaan ja populismissaan piratismin kannalle. Yhä useammin törmään väitteeseen, että “vaihtoehtokulttuuriin” tai vasemmistoon yleensä kuuluvan ihmisen pitäisi kategorisesti kannattaa piratismia. Miksi? Miksi haluaisin riistää niitä joilla jo on vaikeaa? Miksi haluaisin viedä ne vähätkin tulot ihmisiltä, joilla tulo on muutenkin epäsäännöllistä ja vähäistä?
Tiedättekö mikä on kaikkein uskomattominta? Se että vasemmistolla tuntuu olevan varaa unohtaa kaikki nämä vähävaraiset ja -tuloiset kulttuurin tekijät, ja populismin nimessä jättää heidät täysin vaille ihmis- ja perusoikeuksia. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään tätä yhtälöä. Miten liike, joka väittää puolustavansa vähäosaisia, voi unohtaa täysin ison ryhmän ihmisiä joiden toimeentulo on äärimmäisen epävarma näinä päivinä? Miksi puolustetaan vain fyysisiä hyödykkeitä tuottavia ihmisiä? Kyllä taiteilija on duunari siinä missä hitsarikin! Mutta ilmeisesti hän ei ole vasemmiston huomion arvoinen – vai onko?
Olen tällä hetkellä äärimmäisen pettynyt vasemmistolaiseen politiikkaan. Jos vasemmisto ei ota selkeää kantaa piratismiin, pelkään pahoin että en pysty enää toimimaan puolueen edustajana.
Hyvä kirjoitus. Vaikeaa on tosiaan ymmärtää piraattipuolueen heppuleita. Ajavat agendaa, jossa halutaan varastaminen laillistaa. Mitenköhän vaikkapa Nokia tai lääketeollisuus suhtautuisivat, jos kaiken immateriaalisen voisi pölliä kuka vaan? Ihan samasta asiasta on kyse myös sisältöjen kanssa.
Tiedemies käsitteli myös samaa aihetta ja päätyi eri johtopäätökseen.
http://tiedemies.blogspot.com/2009/05/hulabaloobalai.html
Ei ollut kuin ajan kysymys että joku teknologiauskovainen tulee esittelemään “vastaväitteitä”. Tämän “tiedemiehen” argumentointi pysyy kuitenkin uskollisesti piraattien yksisilmäisellä linjalla, joka ei ymmärrä kulttuurin tekijöiden ja tuottajien työn ja tuotteen laatua tai realiteetteja. Koska kirjoituksessa on kuitenkin muutama hyvä kommentti – erityisesti nimimerkin “Jussi” kommentit – julkaisen Spaden kommentin linkkeineen.
“Tiedemiehen” argumentoinnin kantava juoni on lause: “henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi kaiken viihteen yms. kulttuurin tekijänoikeuksia suorastaan pöyristyttävinä”, joka ei perustu millekään tosiasialle vaan tunteelle, eikä sitä ole millään tavoin suoraan perusteltu. Tämä käy ilmi myös kirjoittajan omassa lauseessa: “Tietysti oma näkökulmani on vinoutunut, enkä sitä kiistä.”
Niinpä niin. Tarkemmin lukiessa ei juuri löydy muuta kuin epämääräisiä väitteitä “tämä on väärin”, ei kestäviä perusteluja väitteille. Ellei pidä sitten “vapauden”(!) filosofiaa perusteluna. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Päinvastoin kuin “tiedemies” luulee, kukaan ei tällä hetkellä tee ammattimaista musiikkia ilmaiseksi, koska sen tekeminen vaatii rutkasti aikaa ja rahaa. Keikkailemalla ei Suomessa elä. Musiikin tekemisen eri vaiheet maksavat, laitteet maksavat, ja jos musiikkia haluaa tehdä ammattimaisesti se vaatii myös ammattimiehen työajan.
Avointen ohjelmistojen pienten osien väsääminen vapaa-ajalla ei ole rinnastettavissa tähän, kuten nimimerkki “Jussi” oivaltavasti kirjoittaakin kommenteissa. On turha yrittää niputtaa kaikkia immateriaalioikeuksia saman otsikon alle, se ei vain onnistu. Oma lukunsa ovat esim. valokuvaajat tai kirjailijat, joilla on omat filosofiset ja käytännön ongelmansa.
Musiikista puhuttaessa on syytä pohtia pitääkö julkaisukanava olla levy-yhtiö vai voiko muusikoille löytyä kanava, kuten internet, jossa julkaista maksusta ladattavaa musiikkia suoraan ilman välikäsiä. Se ei edelleenkään poista sitä että musiikin tekeminen maksaa, ja musiikki on tuote josta kuuluu maksaa.
Mitä markkinataloudelliseen näkökulmaan tulee, ilmaisen kanssa ei pysty kilpailemaan, eli ammattimainen tekeminen loppuu siihen kun tuotteesta ei enää makseta. Musiikissa se merkitsee tason melkoista romahdusta.
Ja jostain syystä vain ne kaupalliset ohjelmat ovat edelleen waretettavina, koska ne mitä ilmeisimmin ovat merkittävästi parempia kuin ilmaiset ohjelmat. Muutenhan kaikki käyttäisivät ilmaisia.
“Ja jostain syystä vain ne kaupalliset ohjelmat ovat edelleen waretettavina, koska ne mitä ilmeisimmin ovat merkittävästi parempia kuin ilmaiset ohjelmat. Muutenhan kaikki käyttäisivät ilmaisia.”
Missaat nyt (taas?) sen, että ihan kaikki on waretettavana riippumatta siitä onko se laillista,laitonta, hyvää, huonoa vai kelvotonta. Ainoa joka merkittävästi vähentää jonkin asian löytymistä warettamista on se, että juttu on saatavissa helpommin laillisten kanavien kautta kuin wareverkkojen.
Mut jos kerran kerran linjanvetoa kaipaat niin yritä mieluusti muotoilla jokin ratkaisu nykytilanteeseen.
Nykytilanne on seuraava: Tavisten taskuun menevääm mp3 soittimeen mahtuu about kaikki se musiikki mitä ne tulee ikinä kuuntelemaan. Kotikoneeseen menevään 100euron kovalevyyn mahtuu about vuoden parin yhtäjaksoista soittoa vastaava määrä musiikkia. Kymmenen vuoden päästä siihen vastaavan hintaiseen tallennusmediaan mahtuu koko elämän mittainen soundtrackki ilman, että yhtäkään biisiä tarvitsee soittaa kahdesti.
Mihin suuntaan musiikkiteollisuuden, yhteiskunnan, kansalaisten jne pitäisi muuttua jotta meidän kulttuuriteollisuus säilyy hengissä?
Ja sit linkkivinkki:
- http://blogit.yle.fi/tuija-taalla-hei/haussa-heikkoja-signaaleja-tulevaisuuden-radiosta
Hm. Mikä nykytilanteessa on niin “ongelmallista” että siihen pitäisi saada ratkaisu? Muu kuin se että tekijän oikeus tehdä työllään tulosta pitäisi turvata paremmin – mm. siten että sopimusoikeutta rukattaisiin jotta kohtuuttomat sopimukset julkaisupuolen kanssa saataisiin kuriin?
Ja miksi tallennusmedian laajuus olisi millään tavalla relevanttia?
Ehdottomasti paskin kommentti mitä tekijänoikeuksiin tulee on tuossa Spaden linkissä: säveltäjän pitäisi samplata olemassa olevasta materiaalista “uusi” tuotos ja a vot, maailma hymyilee.
Se kuvaa kyllä hyvin nörttikansan asennetta luovaan työhön.
Noh, yritetääs muotoilla sama asia uudestaan.
Ennen vanhaan ihmisillä oli mahdollisuus saada vain sitä musiikkia mitä levykauppojen kautta sattui saamaan ja niistä ostettiin fyysisiä objekteja; levyjä.
Eli valikoima oli rajallinen. Lisäksi fyysisinä objekteina levyt vievät tilaa ja ne menevät käytössä rikki. Siten ihmisillä ei voinut olla levyjä mitenkään rajattomasti. Lisäksi levyjen kopiointi tuotti väistämättä suht kämäsen lopputuloksen.
Tilanne on muuttunut tuosta ainakin seuraavasti:
- Nykyään kaikki aikaisemmin julkaistu musiikki on saatavilla ja ostettavissa. Tällöin mm uudet levyt ovat kilpailutilanteessa kaiken julkaistun musiikin kanssa. Tilanne vain pahenee, koska musiikkia ja artisteja tulee koko ajan lisää.
- Digitaalisoitu musiikki on helposti varmuuskopioitavissa, levitettävissä jne… joten se ei enää tuhoudu ja kerran ostettu musiikki on käyttäjälle ikuista jollei asiaa keinotekoisesti rajoiteta.
- Musiikin digitalisointi on poistanut myös säilytysongelman joten normi-ihminen voi kuljettaa mukanaan isompaa musiikkikokoelmaa kuin mitä keräilijät omistivat kymmenen vuotta sitten. Lisäksi kokoelman jakaminen ystävien kesken on helppoa, nopeaa ja ilmaista. (ja mikäli musiikki on “laillisesta lähteestä hankittua”, niin myös laillista)
Miten tuo sitten vaikuttaa?
Käytännössä taviksilla tulee olemaan (tai on jo) massiiviset musiikkikokoelmat, jolloin heillä ei ole enää samanlaista tarvetta ostaa uutta musiikkia. Lisäksi raha mitä he käyttävät jakautuu kaiken julkaistun musiikin kesken, eikä pelkästään aktiivisten artistien.
Tämän seurauksena biisien ja levyjen myynnin väistämätön väheneminen vie pohjan niihin perustuvilta liiketoimintamalleilta ja se bisnes joka ei kykene muuttumaan romahtaa.
Ja tuo on palttiarallaa muutos joka nyt on meneillään. Piratismi on sitä voimistava tekijä, mutta se tapahtuisi ilman sitäkin.
No niin, tuo selvensi
Ymmärrettävästi “säilytystilaa” on nykyään lähes rajattomasti, toinen juttu on sitten se halutaanko sitä musiikkia itselle (ostaen tai jollain muulla keinoin) oikeasti niin paljon. Turhanpäiväinen keräily ei ainakaan minua huvita, ostan melko valikoiden ja vain vähän musiikkia, elokuvia jne. En kyllä toisaalta waretakaan.
Useimmat “taviksetkin” keräävät kuitenkin esim. tiettyä tyylilajia ja vain kouralliselta artisteja/näyttelijöitä. Intohimoiset harrastajat ovat vielä nuukempia, ja seuraavat uusia tulokkaita ahkerasti. Uudet tulokkaat siis eivät välttämättä ole heikoilla tarjonnan paljouden vuoksi. Toki voi jäädä helpommin huomaamatta kun massaa on paljon.
En siis usko että kovin moni keräisi hirveitä määriä vain sen vuoksi että se on mahdollista. “Ähky” iskee jossain vaiheessa, ja kerääminen muuttuu valikoivaksi. Kallistun enemmänkin sille kannalle että koska tekniikka on vielä suht uutta ja kehittyy koko ajan, “himokerääminen” on jonkinlaista totuttelua kunnes itse asia, eli tuote (oli se sitten sitä musiikkia, elokuvaa tai mitä vain) astuu takaisin pääosaan.
Toivottavasti.
Uuden tekniikan hyvä puoli on se että nykyään artistin on mahdollista päästä suuren yleisön tietoisuuteen ilman kilpailua levy-yhtiön ovella – eli siinä missä ennen artistit roikkuivat sopimuksen toivossa levy-yhtiön ovissa keskenään kilpaillen, joutuvat levy-yhtiöiden edustajat nykyään ottamaan huomioon myös netin pintaan nostamat artistit.
Ihan suotavaa kehitystä siltä osin.
Jatketaas vielä. Minusta olennainen seikka tuon säilytystilan kohdalla on myös se, että kun ihmisillä on mahdollisuus käytännössä rajattomiin musiikkikokoelmiin, niin yksityisten ihmisten tekemää musiikin levittämistä ei ole enää mahdollista järjellisin keinoin rajoittaa tai valvoa.
Eli jos pystyn päiväkaffella käydessäni siirtelemään satoja tuhansia biisejä, niin millään Stasia kevyemmällä ratkaisulla sille ei voi mitään. (eikä siitä ole hirveän pitkä aika kun jalan kuljetettu Adidasware oli kova juttu)
Ja jos musiikin leviämistä ei voi kontrolloida, niin se merkitsee jakelumonopolien katoamista. Tämä taas iskee pahiten niihin toimijoihin jotka ovat olleet riittävän suuria voidakseen vaikuttaa jakelukanaviin. Esimerkiksi suurimpiin levy-yhtiöihin.
Näillä taas on riittävän isot taloudelliset intressit pelissä tehdäkseen ihan mitä tahansa saadakseen pidettyä jakelutien hallussaan ja jos se vaatii Stasia, niin sitten ne yrittävät luoda Stasin.
Huonona puolena niillä on myös ihan riittävästi vaikutusvaltaa, jotta ne voivat kansainvälisten sopimusten ja lainsäädännön kautta lobata kaikenlaista jännää . (Esim ACTA jossa Suomikin tulee olemaan mukana)
Pienemmillä toimijoilla taas ei ole samanlaista mahdollisuutta tai edes halua luoda poliisivaltiota, mutta nekään eivät voi perustaa liiketoimintaansa sen varaan et ihmiset ymmärtävät kopioinnin olevan väärin ja ostavan sen takia musiikkia.
Joten käytännössä vaihtoehdot ovat niilläkin, että yritetään estää kopiointi kaikin mahdollisin keinoin tai sitten hyväksytään se, että ihmisillä on mahdollisuus kopiointiin ja mukautettava liiketoiminta siihen.
Lainsäädännön nykykehitys tähtää ensimmäiseen, mutta silloin tosiaan on samalla myös hyväksyttävä sivuvaikutukset kuten yksityiselämän valvonta ja rajoitukset siitä millaisia laitteita saa rakentaa ja ohjelmistoja kehittää.
Vastauksena tuohon sun kommenttiisi vielä, niin luulisin, että ihmiset tulee jatkossakin ostamaan kulttuuria, mutta eri syistä kuin aikaisemmin. Nykyään ei tarvitse enää ostaa levyjä, koska olisi pakko vaan koska levy halutaan ostaa.
Eli niitä ostetaan, koska DVD on kiva arkistointiformaatti hyvälaatuiselle sisällölle tai, koska lahjaksi on epäkorrektia antaa kopioitu levy. Mut jos halutaan vain välittömästi kuulla jokin biisi tai soitella hälläväliä soittolistaa niin se musiikki on aina saatavilla jollain keinoin.
Joko henkilökohtaisten musiikkiarkistojen, Spotifyn, MySpacen tai sitten Youtuben jne kautta, jotka kaikki täyttävät samaa tarvetta ja niistä säilyy parhaiten se joka parhaiten tarpeen täyttää.
Eli ihmiset eivät välttämättä koe mielekkäästi koota itselleen musiikkiarkistoja jos kaiken musiikin saa Spotifystä, mutta jos spotifyä ei olisi niin he hommaisivat saman toiminnallisuuden jollain muulla tapaa.
Vähän vastaavasti warettamista paremmin saman tarpeen täyttää se, että levy löytyy riittävän hyvälaatuisen artistin kotisivuilta kuunneltavaksi (tai ladattavaksi) jolloin ihmiset linkittävät siihen eikä TPB:hen vaikka TPB:stä löytyisi sama levy häviöttömästi pakattuna. Siinä sivussa artistin kotisivujen löydettävyys paranee ja artistille jää mahdollisuus kaupata häviötöntä versiota, käyttöoikeuksia tai jotain muuta vastaavaa.
Tämä oli esimerkiksi Star Wreck tyyppien ratkaisu. Hehän alusta lähtien jakoivat internetissä “riittävän hyvälaatuista” versiota elokuvastaan. Koska tämä versio levisi tehokkaimmin, niin siitä tuli myös wareverkkojen suosituin versio. Tällöin se wareverkoissa levitessään vähensi tehokkaasti DVD-ripin löydettävyyttä ja toimi siellä leffan “mainoksena”.
Ja kun itse leffan DVD myynti on ollut pelkästään Suomessa 20000 kappaletta, niin ei se ihan huono strategia ole ollut.
Eli on netissä ollut ihan hyviä onnistumisiakin.
Sit viel linkki joka voi olla mielenkiintoinen (tai sit ei).
http://www.qaiku.com/home/hirvinen/show/1de46fc87a5e0a646fc11de88e203919b5b01d701d7/#1de48fd8a96910e48fd11de9ca2d73f179dca72ca72
Olen täysin samaa mieltä tuosta että valvonta menee järjettömäksi (antamassasi linkissä oli aika hyviä vertauksia juuri liikenteen valvontaan) jos sille tielle lähdetään.
Aika oleellinen osa on juuri se, että artistit ovat yhtä lailla olleet suurien yhtiöiden jakelumonopolin vallassa. Netti tarjoaa hyvän kanavan antaa piut paut levy-yhtiöiden monopolille. Täytyy vain saada jakelu tai palvelu niin hyväksi, että se tarjoaa toimivan ja ennen kaikkea helpon laillisen vaihtoehdon. Spotifyta on kehuttu, ja se on varmasti yksi yleistyvä konsepti. En kannata yksityiselämän valvontaa ja kontrollin älyvapaata lisäämistä, ennemminkin olen tämän “liikenteenvalvontavertauksen” kannattaja eli laki antaa moraaliset ohjenuorat, ja sakotetaan jos sattuu saamaan kiinni. Oikeusvaltiossa kuitenkin rangaistus on oltava suhteessa rikokseen ja koko rangaistusjärjestelmään – ei ylilyöntejä.
Musiikin suhteen suora jakelu artistilta yleisölle on vielä helppo käsite, mutta sitten kun puhutaan muusta kulttuurista, vaikkapa elokuvista, mennään tosiaan hankalille alueille.. Tosin tekniikka kehittyy, pienemmillä budjeteilla saadaan näyttävämpää elokuvaa aikaiseksi. Sekin tietysti vaatii aikaa ja taitoa joltakulta joka illuusion toteuttaa.
Allekirjoitan myös tuon että kulttuurin ostamisen syyt muuttuvat. Itsekin harvoin ostavana toimin käytännössä juuri noin kuin kuvailit: fyysinen cd/dvd on varma sijoitus. Melkein kaikki ostettu musiikki on myös kopioitu koneelle, mutta pidän heikkolaatuisia “ämpäreitä” jossain kovalevyllä epävarmana arkistona – pc voi kuitenkin kossahtaa koska vain. Kone onkin vain välietappi josta valikoin soittolistoja mp3-soittimeen.
Star Wreck on elokuvapuolelta loistava esimerkki “suoramyynnistä”, ja suurille yhtiöille pelottava muistutus siitä että artistit/näyttelijät jne voivat yhtäkkiä hylätä heidät ja hoitaa koko kaupanteon itse.
En siis todellakaan pidä nettiä “mörkönä”, vaan mahdollisuutena.
Noin käytännön kannalta pitäisin Spotifyta muistuttavia palveluja hyvinä, koska samasta osoitteesta saisi hakea kaikki mahdolliset artistit. Olen kurvaillut MySpacessa ihan tarpeeksi… Helppous on avain.
Tekijän oikeus työhönsä ei ole sama asia kuin tekijän oikeus “oikeasti ansaita”. Lockelainen perustelu tekijänoikeudelle ei myöskään kestä lähempää tarkastelua koska ajatus oikeudesta tehtyyn työhön ei suoraan johda ehdottomaan määräämisoikeuteen teoskappaleiden tuottamisesta. Moraaliin vedoten voi aivan yhtä hyvin sanoa, että toisille itsellään olevien asioiden jakaminen on moraalisesti oikein (ja jotkut kuten Richard M. Stallman / Free Software Foundation näin tekevätkin). Utilitaristinen perustelu tekijänoikeudelle sen sijaan on järkevämpi ja vähemmän mielivaltainen, mutta ei vaikuta siltä että sekään oikeuttaisi nykymaailman tekijänoikeutta joka on paisunut jo samaan mittakaavaan ihmisen eliniän kanssa suoja-ajan kestoltaan.
Syytät piraatteja yksipuolisuudesta ja oiot termejä harhaanjohtavina samassa artikkelissa jossa itsekin syyllistyt molempiin virheisiin. On aika epärehellistä puhua vain yksinäisestä köyhästä taiteilijasta jos katsotaan ihan oikeasti millaisia tekijäjoukkioita niillä monilla nykypäivänä menestyvillä teoksilla on. Varmasti köyhiäkin tekijöitä löytyy, mutta vastakkaisia esimerkkejäkin on varmaan sen verran että on aika yksipuolista puhua vain niistä köyhistä.
Samoin voisit miettiä sitä, että kun esität piraatille olevan taloudellista hyötyä warettamisestaan niin olisiko mahdollista, että (merkittävä?) osa piraateistakin on köyhiä jolloin Vasemmistoliiton arvot huomioon ottaen saatetaan nähdä hyvänä, että köyhien elämänlaatu paranee kun heillä on mahdollisuudet nauttia kulttuurista. Tekijänoikeuden kutsuminen ihmisoikeudeksi on sekin melkoisen harhaanjohtavaa sinulta.
Millaisia näkemyksiä muuten Vasemmistoliitossa on sitten aiheesta muut esittäneet? Mietin tässä ketä sitä eurovaaleissa äänestäisi ja Vasemmistoliitto on tuntunut usein hyvältä vaihtoehdolta, mutta kanta tekijänoikeusasioihin painaa tällä hetkellä aika paljon vaakakupissa.
Hohhoijaa.
Taas kerran saa lukea samat väittämät, mikään ei näköjään muutu. Ilmeisesti piraatit vain ovat kyvyttömiä näkemään että myös immateriaalinen tuote on tuote, ei vain materiaalinen. Koska tämä ei mene vastapuolelle perille, ei keskustelusta tule yhtään mitään.
Tiedoksi vain, Piraattiliittokin on liittynyt tekijänoikeuksien puolustajiin. Liekö äänten kalastelua vai mitä, mutta ihan heidän sivuiltaan saa näin lukea.
Kannattaisi perehtyä tekijänoikeuksiin. Elinikää ylittävää tekijänoikeutta ei ole globaalisti olemassa, joka maalla on omat asetuksensa. Suomessa se raukeaa 50 vuodessa. Nimenomaan levy-yhtiöt haluavat lyhentää suoja-aikaa, koska se on niille bisnestä.
Mikähän siinäkin on että ne harvat artistit jotka tienaavat miljoonia ovat aina yksiselitteinen perustelu piratismille? Ja miksi sitten taiteilija ei saisi tienata? Edelleenkin kaiken taustalla tuntuu olevan ajatus siitä että taiteella ei saisi ansaita, ei ainakaan hyvin. Ja kyllä, ne “keskiluokkaisetkin” artistit kärsivät, ihme ja kumma. Ja mitä useampi tekijä on yhdellä teoksella, sen pienemmäksi menee jaettava kakku. Jokainen tekijä on yksittäinen artisti (useimmat yksityisyrittäjiä), joka antaa panoksensa teokseen ja odottaa sille vastinetta. Asiasta on kyllä faktaakin tarjolla, jos viitsii vain tutkia.
Minusta köyhyys ei ole mikään oikeutus varastamiseen toiselta köyhältä, keskituloiselta tai edes rikkaalta. Mokoma perustelu on ala-arvoinen. Etenkin kun kyse ei ole henkiinjäämiselle välttämätön palvelu. Kulttuuria kuulee radiostakin.
Kirjoituksessani puhuin muuten “perustuslaillisesta oikeudesta” enkä ihmisoikeudesta. Omistusoikeus on perustuslailla suojattu, ja tekijänoikeus katsotaan omistusoikeudeksi.
Ehdokasvalintasi saat suorittaa ihan itse.
P.S. Hämmästyttävää muuten miten vaikea monen on käsittää että vaikka artisti olisi hyvinkin tunnettu, julkisuus ei korreloi tulojen kanssa.
Tuote on tuote, mutta mikä mahtaa olla tuote ja missä sanoin mitään sellaista johon tuo “argumenttisi” olisi vastaus. Keskustelusta ei todellakaan tule yhtään mitään jos sinä vain kuittaat vastakeskustelijoiden argumentit tuolla tavalla niitä oikeasti käsittelemättä.
Piraattiliiton tekijänoikeuden puolustuksella viittaat varmaan Piraattipuolueen kannanottoihin Sanoma Newsin sopimusneuvotteluasiassa jonka sopimisen heidän tekijänoikeuksia koskeviin näkemyksiinsä he kyllä selittävät blogissaan ihan ansiokkaasti eikä se ole mitenkään ristiriidassa muihin kannanottoihin.
Huomaa, että en puhunut eliniän ylittävästä tekijänoikeudesta vaan suoja-ajan kokoluokasta jota on jatkuvasti pidennetty kun vanhat teokset (Mikki Hiiren seikkailut, Beatles, jne.) ovat olleet tipahtamassa milloin missäkin sen ulkopuolelle. Levy-yhtiöiden suoja-ajan lyhentämispyrkimykset ovat kyllä minulle täysin uutta, olisiko sinulla antaa ainuttakaan viitettä tuommoiselle väitteelle?
Lisäksi suosittelisin, että luet kommenttini uudelleen jos sinulle jäi sellainen käsitys, että olisin väittänyt miljoonia tienaavia artisteja yhtään minkään yksiselitteiseksi perusteluksi. Kommentoin vain omaa biasoituneisuuttasi kun maalaat asetelman sellaiseksi, että tekijänoikeudessa on vain ja ainoastaan kyse nälkäkuoleman partaalla olevista taiteilijaparoista jotka epätoivoisina järsivät viimeisillä penneillään ostamaansa pettuleipää.
Varastamisen oikeutuksesta ei ole tässä puhe vaan siitä miksi mahdollisesti vasemmistoliiton intresseissä voi olla pyrkiä muuttamaan tekijänoikeuslaki sellaiseksi, että yksityinen kopiointi olisi netin kauttakin ihmisten kesken sallittua (kasettimaksuthan tällä hetkellä mahdollistavat sen kavereiden kesken ja kirjaston levyiltä).
Taustalla ei ole ajatus siitä, että taiteilija ei saisi tienata sen enempää kuin vaikkapa progressiivisen verotuksen taustalla on ajatus siitä, että kukaan ei saisi tienata. Taustalla on moniakin ajatuksia joihin varmaankin olet jo tutustunut.
Kirjoituksessasi luonnehdit muuten tekijänoikeutta sekä ihmis, että perusoikeudeksi. Voit todeta tämän oman tekstisi lukemalla.
P.S. Asiallinen vastaus joka ei viljelisi vääristeleviä termejä ja olkinukkeja jne. olisi mukavampi nähdä kuin tuollainen missä onnistut antamaan itsestäsi todella fundamentalistisen kuvan ja et vastaa yhtään mihinkään.
En todellakaan enää viitsi käydä läpi keskustelua joka on käyty jo tuhansia kertoja. Ja jos olisin “fundamentalisti” tuskin julkaisisin sinun aivan yhtä provokatiivisia kommenttejasi.
“Levy-yhtiöiden suoja-ajan lyhentämispyrkimykset ovat kyllä minulle täysin uutta, olisiko sinulla antaa ainuttakaan viitettä tuommoiselle väitteelle?”
Miten olisi uutisten seuraaminen? Viimeinen uutinen lienee pari viikkoa vanha, täsmällistä viitettä en pysty suorilta käsin antamaan enkä jaksa googlettaa. Lyhyesti: eurooppalaiset tekijänoikeusjärjestöt (mm. Suomen) ovat pyrkineet sopimaan pidemmistä suoja-ajoista. Levy-yhtiöt vastustavat pidennyksiä kategorisesti koska ne joutuvat maksamaan julkaisemastaan materiaalista. Levymyynnistä jää enemmän käteen jos ei tarvitse maksaa tekijänoikeuden haltijalle/haltijoille.
“On aika epärehellistä puhua vain yksinäisestä köyhästä taiteilijasta jos katsotaan ihan oikeasti millaisia tekijäjoukkioita niillä monilla nykypäivänä menestyvillä teoksilla on.”
“Lisäksi suosittelisin, että luet kommenttini uudelleen jos sinulle jäi sellainen käsitys, että olisin väittänyt miljoonia tienaavia artisteja yhtään minkään yksiselitteiseksi perusteluksi.”
Menestyvä = varakas?
Ja kukas se nyt sortuu liioitteluun?
“… maalaat asetelman sellaiseksi, että tekijänoikeudessa on vain ja ainoastaan kyse nälkäkuoleman partaalla olevista taiteilijaparoista jotka epätoivoisina järsivät viimeisillä penneillään ostamaansa pettuleipää.”
Luulisin että voi olla epäsäännölliset tulot ja vähävaraiseksi luokiteltava ilman pettuleipäruokavaliotakin.
“pyrkiä muuttamaan tekijänoikeuslaki sellaiseksi, että yksityinen kopiointi olisi netin kauttakin ihmisten kesken sallittua”
Jos tämä olisi oikea tavoite, voisi ehkä puhua asiallisesta keskustelusta. Päätavoite on kuitenkin tekijänoikeuden romuttaminen siltä osin että netistä lataamista ei rajoitettaisi millään tavoin. Jakoon laitettu tiedosto jonka lataa pari miljoonaa käyttäjää ei todellakaan ole “kaverien kesken jakamista”.
Jo nykyisten lakien puitteissa on täysin mahdollista laillisesti kopioida muutamalle kaverille lähes mitä tahansa minkä voi netin tai sähköpostin kautta toimittaa eteenpäin. Julkinen vapaasti ladattavaksi laittaminen – eli kenen tahansa ulottuville – ei täytä nykylain määritelmää vähäisestä kopioinnista.
Lue vielä lopuksi kirjoitukseni ajatuksella. Kenties viittaus “ihmis- ja perusoikeuksiin” ei tarkoita suoraan pelkästään tekijänoikeutta, vaan oikeutta toimeentuloon omalla työllä. Joka asiaa ei vain jaksa selittää yksityiskohtaisesti rautalangasta vääntäen.
… Unohdin muuten tietysti sen että kopiosuojauksen kiertämisen kriminalisointi aiheuttaa – aiheellisesti – hyvinkin paljon närää. Sellaiseen lainsäädäntöön ei olisi pitänyt suostua missään tapauksessa. Laki kuitenkin sallii kopioinnin vähäisessä määrin, ja jos omaan käyttöön haluaa kopioida voi joutua sen suojauksen kiertämään.
Lähinnä oma tyylisi johti siihen että jälkimmäisessä kommentissa käytin välillä yhtä kärjistettyä tekstiä. Se, että kommenttini julkaiset ei kerro paljoakaan siitä miten tinkimättömiä omat näkemyksesi ovat mutta mahdollistaa tietysti ainakin jollain tasolla keskustelemisen joka on aina hyvä asia.
Emme varmaan ole lukeneet samoja uutisia koska minun lukemieni mukaan levy-yhtiöt kyllä kannattavat tätä pidennystä. Viitteitä: http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/letters/article4374115.ece
http://entertainment.timesonline.co.uk/tol/arts_and_entertainment/music/article4347643.ece
Vielä yksi linkki jonka mukaan lainmuutos ei juuri esittäjiä lämmitä:
http://www.telegraph.co.uk/comment/personal-view/3560665/EU-strikes-the-wrong-note-on-copyright.html
Jakoon laitettu tiedosto jonka lataa pari miljoonaa ei ole kaverien kesken jakamista enkä niin väittänytkään, yksityistä kopiointia vertaisverkkojen välityksellä tapahtuessaan se kylläkin on.
Kukaan ei ole tietääkseni yhtään missään väittänyt, että tämä olisi nykylain puitteissa sallittua joten en ihan ymmärrä miksi toistelet jotain sen suuntaista koko ajan. Tai no, USA:sta on kuulunut, että jonkun paikallisen tekijänoikeusjärjestön leivättömän pöydän ääreen raahaaman puolustusasianajajan tavoite on osoittaa, että latailu kuuluu fair usen piiriin joten ehkä joku jossain on näinkin väittämässä.
Maailmassa on monia työnteon muotoja joilla ihmiset eivät tule toimeen enkä usko, että tosissasi väität että kaikilla työnteon mahdollisilla kuviteltavissa olevilla muodoilla pitäisikään tulla, joten argumenttina tekijänoikeuden säilyttämiselle tuo on kelvoton. Oikeus oman työn hedelmiin -argumentti joka sanoo paljon vähemmän on selvästi parempi, mutta kuten aiemmin sanottua ei sinänsä oikeuta tekijänoikeutta.
“Emme varmaan ole lukeneet samoja uutisia koska minun lukemieni mukaan levy-yhtiöt kyllä kannattavat tätä pidennystä.”
Tekijänoikeuksista puhuttaessa pitää määritellä mistä oikeuksista puhutaan. Tekijä (eli teoksen ideoija ja suunnittelija/säveltäjä/kirjoittaja) omistaa osan oikeuksista, tuottaja osan, näin karkeana esimerkkinä. Teosoikeudet jaetaan hyvinkin pieniin silppuihin (sävellys, sanoitus, sovitus, tuottaja, jne) juuri riippuen siitä montako tekijää siihen on osallistunut. Tyypillisesti, jos artisti itse ei kykene toimimaan myös tuottajana, levy-yhtiö ottaa tuottajan roolin, joskus jopa tarjoaa osan työstä eli esim. sanoituksen tai sävellyksen. Tuottajan tekijänoikeus koskee teoksen lopullista sovitusta. Useissa tapauksissa hyvä tuottaja on käytännössä vastuussa teoksen lopullisesta “muodosta” siinä mielessä, että hän määrittelee miten eri elementit kootaan ja mitä korostetaan, mitä ei.
Eli lyhyesti: kunkin osapuolen intresseissä on tietysti puolustaa omaa osuuttaan.
Lisäksi, jotta homma olisi mahdollisimman epäselvä, jokaisen tekijän oikeuksien kesto on määritelty erikseen. Sen vuoksi joissain tapauksissa näyttää siltä että levy-yhtiöt puoltaisivat pidennyksiä – tosiasiassa kuitenkin vain omiin oikeuksiinsa.
“Jakoon laitettu tiedosto jonka lataa pari miljoonaa ei ole kaverien kesken jakamista enkä niin väittänytkään, yksityistä kopiointia vertaisverkkojen välityksellä tapahtuessaan se kylläkin on.”
Ja mitähän eroa vertaisverkolla on tässä asiassa? Muuta kuin termeillä kikkailu? Ottaen huomioon kuinka suurista käyttäjäryhmistä puhutaan, on täysin epärehellistä väittää että kyse on “kaverien kesken” jakamisesta.
“Kukaan ei ole tietääkseni yhtään missään väittänyt, että tämä olisi nykylain puitteissa sallittua joten en ihan ymmärrä miksi toistelet jotain sen suuntaista koko ajan.”
Aivan, avoin jakaminen ja määrätön kopiointi ei olekaan sallittua. Pienimuotoinen kopiointi itselle, perheelle tai parille kaverille sen sijaan on lain mukaan sallittua.
“Oikeus oman työn hedelmiin -argumentti joka sanoo paljon vähemmän on selvästi parempi, mutta kuten aiemmin sanottua ei sinänsä oikeuta tekijänoikeutta.”
Se nimenomaan oikeuttaa, koska tekijänoikeus on oleellinen osa työn kaupallisesta hyödyntämisestä.
Kääntelet sitten asiaa miten päin tahansa, piratismin “filosofian” argumentit perustuvat kahteen asiaan: 1. immateriaaliteos ei ole olemassa, joten sitä ei voi varastaa, eikä siihen kohdistu kenenkään oikeuksia, 2. tekijä ei saa päättää teoksensa kopioinnista/jakelusta.
Kohtaan 1 palaavat lähes kaikki laittoman kopioinnin oikeuttamiseksi rakennetut näennäisfilosofiset rakennelmat, vaikka ensinäkemältä muulta näyttäisi. Muutosta tuskin tulee niin kauan kuin immateriaaliteoksen luonne on piraateille mysteeri. Kohta 2 on epälooginen koska logistiikka ja sen hallinta ovat kaupankäynnin perusasioita.
Kutsun argumentteja näennäisfilosofiaksi, koska ne ovat uuden tekniikan väärinkäytölle oikeutusta hakevia jälkikäteen rakennettuja teesejä.
Ja, kuten sanoin jo alkuperäisessä kirjoituksessa, useimmille piratismin kannattajille riittävä “filosofinen” perustelu on teon helppous.
En tiedä miksi yhä puhut kaverien kesken jakamisesta tai miksi koit tarpeelliseksi kirjoittaa tekijänoikeuksien erilaisista edunsaajista tarkemmin. Ei näissä asioissa minun nähdäkseni ole ollut mitään epäselvää. Vertaisverkkokopionti on yksityistä (ja epäkaupallista) kopiointia jonka vapauttamista piraattipuolue ajaa. Tätä kenties tapahtuu ja tapahtuisi suuremmassa mittakaavassa kuin kasettimaksun mahdollistamaa kopiointia mutta luonteeltaan kasettimaksu on rinnastettavissa siksi, että se on syntynyt kompromissina kun kuluttajien saataville on tuotu helpon kopioinnin mahdollistavaa teknologiaa.
Se että tekijänoikeus on oleellinen osa työn kaupallisesta hyödyntämisestä johtuu siitä, että on päätetty säätää tekijänoikeus. Kyseessä on siis pelkkä kehäpäätelmä eikä perustelu sille miten tekijänoikeus suoraan seuraisi John Locken yhteiskuntafilosofisista ajatuksista.
Itse tekijänoikeuskin on uuden teknologian käytön oikeutukselle jälkikäteen tehty ratkaisu, se kun syntyi vasta kirjapainotekniikan keksimisen jälkeen. On siis täysin hyödytöntä syyttää piraatteja tuosta “synnistä”. Sinänsä esitettyjen ajatusten pohjalla oleva yhteiskunnallinen kehitys on tietenkin hyvä tiedostaa ja esimerkiksi nykymuotoisen tekijänoikeuden valvonnan toivottomuus maailmassa jossa enemmistö nuorista on rikollisia ja anonymiteetin mahdollistavat vertaisverkot ovat kovaa vauhtia tulossa on pragmaattinen argumentti tekijänoikeuksia vastaan.
Ajatuksia voidaan ja täytyykin kuitenkin arvioida myös täysin ideologisella tasolla unohtaen tosielämän realiteetit tai niiden taustalta löytyvät ylhäiset tai alhaiset motiivit jota sinä et näytä tekevän jos objektiivisen tarkastelun sijaan ohitat asiat niiden taustalla olevien olettamiesi motiivien vuoksi. Piraatit eivät suinkaan ole yksin tekijänoikeuskritiikkinsä kanssa. Monia piraattienkin esittämiä näkemyksiä on esittänyt mm. GNU-projektin ja Free Software Foundationin perustaja Richard M. Stallman jo 80-luvulta lähtien ja Stanfordin yliopiston oikeustieteen professori ja Creative Commonsin isä Lawrence Lessig. Ehkä kritiikki näiden tahojen esittämänä on sinulle helpommin objektiivisesti käsiteltävää.
Mainitsemasi kaksi kohtaa jotka mielestäsi määrittävät “piraattifilosofian” olivat vain kaksi “tekijänoikeusfilosofian” peruskäsitettä käänteisinä. Nämäkin väitteet vaativat perusteluita tekijänoikeuksien kannattajalta. En näe suoraan sanoen “piraattifilosofiaksi” väittämääsi esittämissäsi vastauksissa mitään mieltä vaan ne on molemmat luokiteltavissa erilaisiksi argumentaatiovirheiksi. Mikä sinun oikeutuksesi immateriaaliteoksen olemassaololle ja teoskappaleiden tuottamisen rajaamiselle vain tekijälle on?
democracy, sinnikkyytesi ja vakaumuksesi on ihailtavaa muttet pysty käännyttämään minua siteeraamalla lempifilosofejasi pakkotoistonomaisesti.
Ei kasettimaksua voi verrata vertaisverkkolevitykseen. Siitä kun ei makseta yhtään mitään. Eikä se edelleenkään ole “yksityistä”.
Tottahan avoimen koodin kehittäjät puolustavat omaa asiaansa, ja samalla kritisoivat vastaavasti niitä jotka puolustavat tekijänoikeuksiaan. Pelkästään se että jokin mielipide on tietyissä piireissä suosittu ei kerro sen hyvyydestä tai huonoudesta.
Edelleen: se että jotain ei voida käytännössä valvoa tarkasti ei tee teosta sen oikeutetumpaa. Ylinopeusvalvonta ei ulotu kaikkialle, mutta silti on suhteellisen selvää kaikille että ylinopeus tai humalassa ajaminen ovat väärin.
Vastauksena viimeiseen kysymykseesi: se yksinkertainen tosiasia että teos on tekijänsä kaupankäyntiväline. Luonteensa vuoksi jotkin asiat on helpompi monistaa ja myydä (maitolitraa tai leipää on vaikeaa verrata immateriaaliteokseen, mutta periaatteissa on yhteneväisyyksiä, etenkin patenttipuolella). Immateriaaliteos poikkeaa radikaalisti muista tuotteista, mutta sen kohtelu ei saa olla epäreilua vain sen vuoksi että se on mahdollista.
Kuka tahansa voi jakaa (ei tuottaa, se merkitsisi uuden luomista) olemassaolevaa teosta tekijän luvalla jos maksaa siitä tekijälle jonkin provision.
Näkisin että koska jatkat vain jankkaamista samoista asioista, on aika turhaa enää pallotella tätä keskustelua sinun kanssasi.
ZACHE: sinulla on hyviä ajatuksia ja monet lähes täysin samassa linjassa omien ajatusteni kanssa. Koitan vastata tarkemmin kun on aikaa (pomo hengittää niskaan)
Niin, minulle on oikeastaan ollut jo jonkin aikaa selvää, että sinä olet niitä ihmisiä jotka eivät anna järkevän objektiivisen ajattelun haitata kun ajat tätä asiaa. Uskonto ja tekijänoikeus ovat vähän samanlaisia aiheita. Jotkut on vaan niin hyvin indoktrinoitu etteivät kykene kirkkaaseen ajatteluun.
Hah, tulihan se sieltä suoraankin kun tarpeeksi kauan kaiveli (epäsuoraan oli kyllä kommenteissa aiemmin mutten vain viitsinyt provosoitua). Tyypillinen piratismin kannattaja kun kuvittelee että hänellä on hallussaan mystinen “oikea tieto” ja “ainoa objektiivinen ajattelutapa”. Lapsellista.
Päättelyketju teoksesta tuotteena kun on vain niin yksinkertaisen looginen että sitä on ilmeisen vaikea muilla argumenteilla lytätä. Tunnettu tosiasiahan on että kun asia-argumentit loppuvat, niin hyökätään asiattomilla.
Huvittavaa sinänsä että kaltaisesi ihminen käyttää nimimerkkiä “democracy”.
Vihreissä sama ongelma,
Hieno kirjoitus. Samaistuin siihen todella paljon, sillä olen vihreissä hieman samassa tilanteessa kuin sinä Vasemmistoliitossa.
yt. elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo
Kiitos kannustuksesta
On mukavaa saada palautetta noin tunnetulta taholta.
ZACHE: Oikein hyvä linkki! Mahdottoman pitkä keskustelu, joten aloin lukemaan vasta tuosta merkitystä kohdasta. Hyviä pointteja laidasta laitaan. Eniten kyllä ihmetytti tämän yhden neidin(?) näkemys siitä että suomalainen oikeuskäytäntö perustuisi ennakkotapauksille… Taisi olla katsonut liikaa amerikkalaisia elokuvia.
Toinen mikä pisti nauramaan oli Kustin kommentti siitä miten musiikin warettaminen on “pienempi paha” kuin muun digitaalisen materiaalin… Eli koska artistit saavat niin hirveästi tuloja oheistuotteista ja keikoista…
Ei heh. Täytyy oikeasti olla Nightwish että merchandisella saa kunnolla plussaa tilille (olen kyllä sitäkin puolta joskus laskeskellut), keikkapalkkiotkin ovat lähinnä murusia (niinkin iso liksa kuin 3000 € on aika vähän jaettuna 5 bändin jäsenen, 4 tekniikan miehen ja keikkabussin kuskin kesken kun ensin on vähennetty tekniikkalaitteiden vuokrat – ja 3000 on Suomessa iso palkkio johon useimmat ei pääse). Harva tulee ajatelleeksi että muusikon ammatin harjoittamisesta on oikeasti kuluja, ja eläminenkin pitäisi maksaa. Madonnakin maksaa stadionin vuorokausivuokran henkilökuntamenoineen lipputuloista. Tosin on lippukin kallis, ja halukkaita maksajia riittää, joten kassaan jää varmasti tuohtakin. Enemmän kuin musiikki vs. muu kulttuuri näkisin erottelevaksi tekijäksi tunnettuuden ja ammatin kulu- ja ansaintarakenteen. Tosin tuntuu epäreilulta määrittää tekijänoikeuksia sen perusteella mitä maksaa tehdä jotain kulttuuria. Toisaalta – niinhän muutkin ammatit hinnoittelevat työtään/tuotteitaan.