Eläkeikä, työikä ja maahanmuutto

Tulipas otsikko! Ajattelin kuitenkin yrittää pohtia noita kaikkia kolmea.

Hallitus – tai tällä hetkellä tuntuu että Vanhanen, johon koko kohu profiloituu – teki täysin käsittämättömän vedon päättäessään yksipuolisesti eläkeikän nostosta. Päätös tuntuu olevan linjassa Lex Nokia -kohun kanssa siinä mielessä, että taas kerran tehtiin juosten-kusten pykäliä kuuntelematta alan asiantuntijoita. Totuus on kuitenkin se, ettei eläkeiän nosto mitään auta, jos jo nyt todellinen eläkkeellelähtöikä on vajaat 60 vuotta. Tuskin minun edes tarvitsee kertoa mikä sitä eläkkeelle lähtöä viivyttäisi, mutta sanonpa kuitenkin: tehkää työelämä sellaiseksi ettei se kuluta ihmisiä loppuun ennen aikojaan.

Viime laman jäljiltä työelämä muuttui radikaalisti. Fyysisen kuormituksen päälle kasattiin henkinen painostus ja stressi, kun samat työt pitää tehdä entistä vähemmällä porukalla, ja työnantaja vihjailee jatkuvasti että tulijota riittää jos sinä et jaksa. Suomalainen työilmapiiri on muutenkin edelleen lähes pelkkää ylhäältä sanelua, työntekijöitä ei kuunnella eikä arvosteta. On nurinkurista että monet työntantajat näkevät työvoiman vain kuluna, pakollisena rasitteena, kun päinvastoin pitäisi huomata että työntekijät ovat voimavara ja yrityksen selkäranka. Työntekijä myy oman työpanoksensa työnantajalle ja odottaa – palkan lisäksi – pääsevänsä ympäristöön jossa viihtyy ja voi tehdä töitä mahdollisimman kauan. Suomalaiset palkansaajat ovat lojaalia väkeä. Meillä tykätään olla samassa työpaikassa pitkään, etenkin jos uralla voi edetä ja pitkää sitoutumista arvostetaan. Työpaikka on kuitenki monelle lähestulkoon toinen koti.

Siinä ei siis ole mitään väärää, että pyritään pidentämään ihmisten työikää, mutta keinot ovat jokseenkin omituisia. Suomen kansa vanhenee vauhdilla, ja pian ollaan tilanteessa jossa huoltosuhde on kestämätön. Yksi ratkaisu on siis saada iäkkäät viihtymään töissä niin että eläkkeelle lähtöä ei kiirehditä – siis työntekijän omalta puolelta. Onnellinen ja terve työntekijä jaksaa pidempään ja tekee parempaa työtä.

Ikuisuusaihe huoltosuhteesta puhuttaessa on myös maahanmuutto. Eri ennusteiden mukaan maahanmuutto EU-maihin, myös Suomeen, tulee lisääntymään vauhdilla. Syyt ovat usein taloudellisia: lähtömaassa nuoriso ei saa töitä ja olot ovat köyhiä. Lähdetään siis leivän perässä ulkomaille. Sitähän suomalaisetkin ovat tehneet kautta historian.

Suomen kannalta maahanmuuttajat voivat olla arvokas voimavara, jos muutto on hallittua ja tulijat saadaan nopeasti sopeutettua suomalaiseen yhteiskuntaan. Rehellisesti sanottuna minulla on tällä hetkellä melko sekava kuva Suomen maahanmuuttopolitiikasta – jos sellaista edes on. Yksi jo toinenkin ihminen on moittinut kotouttamisen takkuamista. Ilmeisesti suurin ongelma on aika. Kaikki kestää liian kauan, suomen kielen opetusta saa huonosti ja opetukseen pääseminen kestää, jotkut kunnat ovat jopa radikaalisti vähentäneet kieli- ja kulttuurikoulutusta. Sekä pakolaiset että maahanmuuttajat (näillä käsitteillä on ero, vaikka ne usein julkisuudessa sekoitetaankin) asutetaan tai hakeutuvat samoihin lähiöihin, mikä vaikeuttaa tietysti sopeutumista. Suomalainen työelämä on myös aika nihkeästi vastaanottanut eri kulttuureista tulevia ihmisiä.

Käänteli asiaa niin tai näin, on melko selvää että me tarvitsemme maahanmuuttajia. Siksi pitää puhua maahanmuuttopolitiikasta, kotouttamisesta ja asenteiden muuttamisesta. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että Suomeen muuttavan täytyy päästä nopeasti kieli- ja kulttuurikoulutukseen, eli saada edellytykset päästä nopeasti kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

En halua sellaista tulevaisuutta, jossa maahanmuuttajat tekevät pelkkiä matalapalkka-alan töitä ja ghettoutuvat omiin lähiöihinsä. Mutta miten saada muualta tänne muuttaneet sopeutumaan nopeasti? Avain on raha, ja byrokratian nopeuttaminen (tai karsiminen). Rahaa tulee kulumaan varmasti paljon enemmän kuin nyt. Turvapaikkahakemusten käsittelyaikaa pitää lyhentää roimasti, työlupien saantia nopeuttaa ja panostaa suomen kielen ja kulttuurin opettamiseen heti kun henkilö on Suomeen tullut.

Kaikki palaa siis taas rahaan, kuten moni muukin asia tässä elämässä. On hyvä ymmärtää että maksamaan joudumme joka tapauksessa, tavalla tai toisella. Turun Sanomissa oli maahanmuutosta pitkä kirjoitus Sunnuntai-osiossa. Siinä asia ilmaistiin hyvin:

Suomen pitää olla valmis tunnustamaan, että hallittu maahanmuutto maksaa.

- Jos sitä ei makseta nyt rahalla, hyvällä kouluttamisella ja kotouttamisella, niin se joudutaan maksamaan jollain muulla tavalla – sosiaalisina ongelmina, järjestyshäiriöinä, ghettoutumisena, Saukkonen sanoo.

Lue koko artikkeli täältä.